5.2 Lesbouden uudelleen määrittely feminismistä käsin

Suomalaisille lesboille tuotiin julki uusi, radikaalisti myönteinen lesbouden määritelmä, joka antoi heille oman identiteetin. Homomiesten sorto kytkeytyikin nyt naisten ja lesbojen sortoon. Lesboista tuli oman taistelunsa subjekteja, taistelun, jota ei käytäisi liberaalin kansalaisoikeusvaltion raamien sisällä. Lesbofeministisen näkemyksen perusajatukset - lesbous naisten välisenä rakkautena ja ystävyytenä, heteroseksuaalisuus poliittisena instituutiona - käyvät ilmi seuraavista siteerauksista.

"Lehtemme tämän numeron aiheena on lesbolaisuus sen koko yhteiskunnallisessa perspektiivissä. Lesbolaisella naisella on eräs kyky, joka koskettaa naisena olemisen perimmäisiä juuria - kyky rakastaa ja arvostaa naista naisvihamielisessä yhteiskunnassamme.

Siksi lesbolaisuudesta joko vaietaan, tai se esitetään alentavassa, vääristyneessä sävyssä. Siksi on tullut aika puhua siitä naisten omalla suulla. Siksi tämän numeron teemana ovat myös sanat: meillä on mitä sanoa, ja meillä on oltava millä sanoa se!" (Pääkirjoitus SETA 1/1980, 3.)

"Mitä oikeastaan on olla lesbo? Mitä merkitsee rakastaa toista naista? Kysymys on enemmästä kuin pelkästä seksuaalisuudesta. On kysymys tavasta, jolla koko elämä eletään." (SETA 1/1980, 8.)

"Lesbous ei ole yksityisasia. -- Koska me kaikki elämme samassa yhteiskunnassa, on tehtävämme auttaa ja tukea toisiamme yhteisessä esiin tulemisen prosessissa. -- Lesbojen on mahdoton tuntea itseään ilman toisia lesboja. Tähän tarvitaan tapaamismahdollisuuksia, järjestöjä, lehtiä, kirjallisuutta." (Mt., 8.)

"Lesbolainen yhteisö on tärkeä tekijä jäsentensä hyvinvoinnin kannalta" (mt., 9). " -- (Charlotte) Bunchin mukaan heteroseksuaalisuus on enemmän kuin pelkkä seksuaalinen suuntaus - se on myöskin poliittinen instituutio. Lesbolainen feminismi on kehittynyt tämän instituution kritiikkinä. -- Naisten sorto perustuu heteroseksismiin. Naiset tai homoseksuaalit miehet eivät voi saavuttaa todellista tasa-arvoisuutta ennenkuin heteroseksismin valta on murrettu. -- Tasa-arvo olemassaolevien normien ehdoilla ei ole lesbolaisen feminismin mukaan mitään tasa-arvoa. Päämääränä ei ole saada heteroseksuaalia enemmistöä vakuuttuneeksi siitä että homoseksuaalit ovat samanlaisia ihmisiä kuin hekin - asian ydin on näet siinä että he eivät ole samanlaisia." (Mt., 12.)

Bonnie Zimmerman on arvioinut henkilökohtaisen kokemuksen jakamisen merkitystä lesbopolitiikassa. Vallattomuus - olemassaolo valtakulttuurin alistamana - on näkymättömyyttä, mykkyyttä, vaikenemista. Siten itsensä nimeäminen lesboksi, ulostuloprosessin jakaminen toisten lesbojen kanssa on tulemista näkyväksi sekä itselle että toisille. Puhuminen ja kirjoittaminen omasta lesbokokemuksesta on vastarintaa vääristäviä, valheellisia ja epäaitoja määritelmiä vastaan. Lesbofeminismi on siten ollut ensisijaisesti kielen ja tietoisuuden politiikkaa. Lesbot ovat muovanneet ja muodostaneet yhteisönsä ja kulttuurinsa yhteisestä kokemuksestaan. (Zimmerman 1985, 256 - 261.)

Myöhemmät käänteet SETA-lehdessä osoittavat, että lesbofeministinen tulkinta sorrosta ei saanut homomiesten suosiota. Miehinä heillä oli muutakin menetettävää kuin kahleensa, mikäli he omaksuivat feministisen näkemyksen oman sortonsa juurista.