4.2.8 Tilanne kauden 1975 - 79 päättyessä

Vuosien 1975 - 1979 SETA-lehtien perusteella silloisen kansalaisoikeusjärjestön vastustajia olivat Psyke ry, psykiatria, kirkko, Kristillinen liitto, pornolehdistö ja kaupallinen erilliskulttuuri. Lehtien tekstejä on siis tulkittava näistä konfliktiasetelmista käsin. Vuosikymmenen loppua kohden keskeisiksi syrjintätapauksiksi tulivat homoseksuaalisuutta käsittelevien ohjelmien hyllyttämiset Yleisradiossa kehotuskieltopykälän perusteella sekä SETAa halventavat kirjoitukset joissakin sanomalehdissä.

Vuosikymmenen lopulla vanha vihollinen, psykiatria, alkoi taipua 'tieteellisyyden ja humanismin' edessä. Tammen kustantama Sosiaalipsykiatria-teos (Alanen ym., 1978) arvosteltiin SETA-lehdessä:

"Suhtautumisessa vähemmistöihin on nähtävissä merkkejä radikaalisesta asennemuutoksesta. Lähes kokonaan on hävinnyt perinteinen (Achte-Alanen-Tienari, PSYKIATRIA, 1973) seksuaalisten vähemmistöjen leimaaminen häiriöksi, ennakkoluulojen levittäminen ja syrjintää vastaan protestoimisen leimaaminen mielisairaudeksi." (SETA 1/1979, 11, 12.)

Psykiatri Kivi Lydecken totesi, "että olemme jo menossa parempaan suuntaan ja suurin osa suomalaisista psykiatreista ei enää pidä homoseksuaalisuutta sairautena" (SETA 4/1979, 21). Norjassa ja Ruotsissa homoseksuaalisuus oli poistumassa tai poistunut sairausluokituksesta 1979. Vaatimustensa tueksi SETA saattoi vedota enenevästi muiden Pohjoismaiden homojen ja lesbojen asemassa tapahtuneisiin edistysaskeliin.

Vuonna 1979 SETA-lehti alkoi avata ikkunoita Eurooppaan, Pohjoismaihin ja Yhdysvaltoihin. Lehtien sivuilta huokui entistä selvemmin ja uusin painotuksin gay liberation -henkinen diskurssi. Keskustelu avoimuudesta alkoi todenteolla. Lehden henkilöhaastatteluissa siirryttiin henkilökohtaiselle tasolle. Homoseksuaalien vapautusliikkeen historiasta kirjoitettiin.

Niin aktivistien kuin kirjoittajienkin joukossa on nähtävissä uuden homo- ja lesbosukupolven esiinmarssi. Tämä sukupolvi ei ollut kokenut rikosleimaa. Sairausleima oli sen ulostulovaiheessa jo kadottamassa kärkevyyttään. Osalla uudesta sukupolvesta oli kriittisiä vasemmistolaisia näkemyksiä. Nuoret homo- ja lesboaktivistit halusivat osallistua kansainväliseen homovapautusliikkeeseen matkustamalla maailmalla. He tulivat myös aiempaa suurempaan homoyhteisöö. He kuuluttivat "ulos kuoresta" -kampanjaa. Syrjinnän korostamisesta siirryttiin homojen ja lesbojen henkilökohtaisen avoimuuden tukemiseen.

1970-luvulla SETA ei lehdessään nimennyt muita seksuaalisia vähemmistöjä, vaan lehdet käsittelivät yksinomaan homoseksuaalisuutta. Transseksuaalisuudesta julkaistiin artikkeli lehdessä 2/1975. Transseksuaalisuutta voi pitää sukupuoliidentiteettivähemmistönä eikä niinkään seksuaalivähemmistönä. Periaateohjelmassa kirjoitettiin homoseksuaaleista ja 'muista seksuaalisista vähemmistöistä' sekä 'seksuaalisesta vähemmistökäyttäytymisestä' (SETA 2/1976). Transvestiittiryhmä alkoi kokoontua SETAn toimistossa 1979.

SETA-lehden 2/1979 pääkirjoituksessa yksi SETAn varhaisista aktivisteista pohti homoliikkeen 1970-luvun strategian tehokkuutta. Tämä pääkirjoitus ennakoi uudenlaista strategiaa 1980-luvun alun homoliikkeessä.

"Miten tuloksia?
Historia näyttää opettavan homoseksuaalien kansalaisoikeustaistelusta sen, ettei pelkällä vetoomusten kirjoittelulla ja parlamentaarisella vaikuttamisella olisi saatu paljonkaan aikaan. -- Suomessa usko parlamentaarisen demokratian kaikkivoipaisuuteen on tällä vuosikymmenellä saanut uusia säröjä. Luonnonsuojelijat ovat lähteneet oman käden oikeuden tielle Koijärvellä, Lappajärvellä ja muuallakin. Helsinkiläisnuoret valtasivat hiljattain entisen alkoholistien yömajan Lepakkoluolan kaupungin byrokraateilta saadakseen oman musiikkitalon. -- Mitä SETA tekee? Miten pitkään jaksamme lähettää kirjelmiä, vetoomuksia ja oikaisuja, jos yhteiskunta ei jousta sen vertaa että perusoikeutemme taattaisiin?" (Mt., 3.)