4.2.4 Näkyvyys ja julkisuus strategiana

SETA sai runsaasti julkisuutta ensimmäisenä toimintavuotenaan, kun kirkko 1974 erotti homoseksuaalisen nuorisotyöntekijänsä. Nuorisotyöntekijän erottaminen oli merkittävää monessa mielessä. Se tarjosi homoseksuaaleille miehille ja naisille konkreettisen todisteen siitä, että he olivat syrjittyjä seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Tapauksen johdosta SETA järjesti mielenosoituksen. Mielenosoitus oli ensimmäinen "joukkoulostuleminen", jossa oli mahdollista kokea keskinäistä solidaarisuutta ja joukkovoimaa. Joskaan SETA ei voinut estää miehen erottamista, oli skandaalin saamalla julkisuudella todennäköisesti merkitystä homojärjestöistä tietämättömien homoseksuaalien itsemäärittelyn kannalta. Oli siis olemassa joukko homoseksuaaleja miehiä ja naisia, jotka vastustivat syrjintää ja kieltäytyivät näkemästä homoseksuaalisuutta paheena, syntinä, turmiona ja sairautena. SETA-lehti käsitteli tapauksen käänteitä mm. lainuudistusnumerossaan 5/1975.

Kirkon puolivirallisen kustantajan Kirjapajan ja SETAn välille syntyi "kirjasota" Kirjapajan uudesta kirjasta "Sinä minä rakkautemme". Myös tämä tapaus sai Ilta-Sanomien etusivulta tilaa. Piispainkokouksen toimeksiannosta tehdyssä kirjassa homoseksuaalisuutta käsittelevä osuus oli englantilaisen D. J. Westin 1950-luvulla ilmestyneestä kirjasta, jonka tekstiä oli valikoitu vääristävästi.

"Homoseksuaaleista oli tehty sairaita, neuroottisia, vainoharhaisia,haavoittuvia, yksinäisiä, säälittäviä, mustasukkaisia, riitaisia; ihmisiä, jotka kehittävät kovan ulkokuoren, laahautuvat väsyneinä ravintoloihin, vetelehtivät yleisissä käymälöissä." (SETA 4/1975, 11.)

Claudie Lessellier kirjoittaa, että katsaus menneisyyteen auttaa ymmärtämään alistettujen ryhmien tilanteeseen vaikuttavia tekijöitä. Menneisyyttä tutkimalla voimme seurata alistetun ryhmän oman puheen ja kamppailun kehitystä. Vallitseva puhe, valtadiskurssi tuomitsi homoseksuaalit onnettomuuteen: homoseksuaalisuus oli tuova yksilölle kärsimystä, epäonnistumista, yksinäisyyttä ja kurjaa elämää. Homoseksuaaleista tämä tuomio tuntui vielä raskaammalta kuin valtadiskurssin viittaukset homoseksuaalisuuden epänormaalisuuteen tai vaarallisuuteen väestörakenteelle, perheelle, terveydelle tai moraalille. (Lessellier 1987a, 126.)

Jos kirkon nuorisotyöntekijän tapaus liittyi olennaisesti viettelyteorian vastustamiseen, niin tapaus "Sinä minä rakkautemme" toi julki psykoanalyyttisten sairausteorioiden torjumisen SETAssa. Näiden julkisuutta saaneiden tapausten kautta SETA saattoi synnyttää säröjä valtadiskurssiin ja tuoda näkyviin omaa, uusimpaan homomyönteiseen tutkimukseen perustuvaa kantaansa. SETAn omassa puheessa, vastadiskurssissa, todettiin ympäristön kielteisten asenteiden ja syrjinnän voivan aiheuttaa mielenterveyden häiriöitä ja itsemurha-alttiutta. Näitä syrjinnän ja siihen liittyen itsesyrjinnän seurauksia SETA toistuvasti painotti. Haluttiin murtaa noidankehä, jossa psykiatriset luonnehdinnat toimivat itseään toteuttavina ennusteina.