4.2 SETA-lehdet 1975 - 1979

4.2.1 SETAn suhde erilliskulttuuriin

Keskusteluseura Psyke, myöhemmin Psyke ry., asetti tavoitteekseen homojen asian ajamisen. Toimintaa vaikeutti se, että laki rankaisi homoseksuaalisista suhteista. Toisaalta toiminnan yhtenä päämääränä oli tämän lain kumoaminen. 96-lehteä ryhdyttiin julkaisemaan 1969. Myös puhelinneuvonta alkoi välittömästi. Yhteiskuntaan ja viranomaisiin pyrittiin vaikuttamaan. Luotiin yhteydet yhteiskunnan keskeisiin instituutioihin kuten armeijaan, kirkkoon, lääkintöviranomaisiin. Suhteet solmittiin myös Suomen Mielenterveysseuraan. Lehdistön vääristeleviin kirjoituksiin vastattiin. Psykelle syntyi nopeasti alajärjestöjä ympäri maata. Kerho- ja ravintolailtoja järjestettiin.

SETA-lehden 2/1975 artikkelissa "Homoseksuaaliset liikkeet Suomessa" selvitettiin SETAn syntymisen taustaa ja suhdetta Psyke ry:een.

"Jo ensimmäisen julkaisuvuoden aikana kävi selväksi, että "96"-lehden tekijöiden sisäiset erimielisyydet vaikeuttivat toimitustyötä. Osa psykeläisistä halusi kehittää lehdestä kaupallisen Ruotsin ja Tanskan lehtien malliin, osa jäsenistä vierasti poleemissävyisiä kannanottoja ja pelkäsi jyrkän esiintymisen vaikeuttavan lainuudistuksen [rikoslainuudistus] toteutumista. Jotkut olivat "suvaitsevaisuuden" nimissä valmiit hyväksymään lehteen jopa julkaisijaseuran periaatteiden vastaista aineistoa, esim. erilliskulttuurien olemassaoloa tukevaa, avoimesti esiintymisen arvostelua ja pitäytymistä suljettujen kallishintaisten ravintolailtojen ilmapiiriin. Samanaikaisesti "96"-lehden kaupallistumisen myötä Keskusteluseura Psyke muutti luonnettaan asiantuntijajärjestöstä yhdessäolo-organisaatioksi." (Mt., 8.)

Huolimatta siitä, että niin Psykeen kuin SETAankin kytkeytyvä yhteisöllinen homomaailma sekä miesten epävirallinen alakulttuuri olivat olemassa, pysytteli SETA-lehti tiukasti lainsäädäntö-, syrjintä- ja tasavertaisuuskysymyksissä. Lehdissä oli järjestöaktiivien haastatteluja. Haastatellut olivat enimmäkseen nuoria opiskelijamiehiä, joiden harrastuksia, tulevaisuuden ammatillisia haaveita sekä mielipiteitä SETAn toiminnasta ja vaatimuksista hahmoteltiin. Yksityiselämästä, homososiaalisuudesta tai homouden kokemisesta ei juuri kysytty. Haastatelluista piirtyi kaikin puolin kunnollisen, hyvin sopeutuneen, työteliään kansalaisoikeustaistelijan muotokuva. Pyrittiin esittämään esimerkkejä avoimista, "onnistuneista" homoihmisistä.

SETA-lehdistä nousee esiin SETAn kielteinen kanta erilliskulttuuriin. SETAn pyrkimys oli saada aikaan asiallista ja tieteellistä keskustelua julkisuudessa. Omaa olemassaoloaan lehti puolusteli seuraavasti:

"SETA ei voi eikä haluakaan olla lisäämässä homoseksuaalien erityislehdistön tarvetta. -- Homoseksuaalinen lehdistö on nyt osa tilanteen pakosta syntynyttä erilliskulttuuria. Tälläinen lehdistö tulisi nähdä väliaikaisena ratkaisuna, jonka tärkein tavoite on auttaa homoseksuaaleja tiedostamaan oma tilanteensa. -- Homoseksuaalinen lehdistö tekee itsensä vähitellen tarpeettomaksi." (Pääkirjoitus SETA 1/75, 3.)

Kuitenkin myös SETAn sisällä oli eriäviä näkemyksiä erilliskulttuurista, kuten seuraavasta pääkirjoituksesta voi päätellä.

"Keskusteluseura Psyke alistui toteuttamaan homoseksuaaleihin kohdistuvia ennakkoluuloja omassa erillisyhteisössään aktiivisesti: seuratoiminta ja kaupallinen "96"-lehti syrjäyttivät ohjelmasta yhteiskunnalliset ja tieteelliset tavoitteet. Yhteinen retki joulukirkkoon oli yhdistyksen "suuria saavutuksia". Tämä kaikki olisi ollut ennakoitavissa tarkastelemalla kehitystä vaikkapa Hollannissa ja Tanskassa. Murroskausina - jolloin alustava lainsuoja on olemassa mutta tilanne asiallisesti ennallaan - kaupallisuus tunkeutuu helposti toimintaan mukaan. -- Kuvitellaan, että riittää kunhan homoseksuaalit saavat omat ravintolansa, saunansa, elokuvansa ja lehtensä. -- SETA ei ole vapaa-ajan harrastuskerho vaan yhteiskunnallinen painostusjärjestö. -- Jos SETA ryhtyy tanssiseuraksi, keskusteluseuraksi, kuvien tai kontaktien välittäjäksi, se ryhtyy siihen toimintansa ja päämääriensä uhalla. SETA tulee tarpeettomaksi, kun kaikkien yksilöiden ihmisoikeudet - myös seksuaalisuuden suhteen - on turvattu tässä maassa." (Pääkirjoitus SETA 3/1975, 3.)

1989 SETA-lehdessä kerrottiin vuosien 1974 - 1976 linjaristiriidoista seuraavasti: SETAn aktivistit jakaantuivat kahteen ryhmään, joista ensimmäisen linjana oli suuntautuminen erilliskulttuuriin, jäsenistöön. Tämä ryhmä oli valmis avoimuuteen myös miestenlehdissä. Toinen ryhmä taas halusi painottaa toiminnassa ei-kaupallisuutta ja ei-pornografisuutta ja halusi tiedotuksen kulkevan yksinomaan suurten tiedotusvälineiden kautta, joihin pornolehdet eivät kuuluneet. Tämä linja voitti vuonna 1976. Toisen linjan kannattajista suuri osa lähti pois SETAsta. (SETA 2/1989.)

SETAn tavoitteenasettelu muistutti 1950-luvun amerikkalaisen homofiilijärjestön tavoitteita. Homoseksuaalivähemmistö oli integroitava yhteiskunnan valtavirtaan. Päämäärään päästäisiin valistamalla sekä valtaväestöä että järjestöjen omia jäseniä siten, että ennakkoluulot ja stereotypiat puolin ja toisin saataisiin kitkettyä pois. Homofiili olisi pitänyt nähdä tavallisena ihmisenä, jonka seksuaaliset mieltymykset eivät olisi tärkeä asia. Yhdysvalloissa homofiilijärjestöjen suhteellinen itsensä hyväksyntä muuttui itsekritiikiksi ja moraaliseksi tarkistukseksi 1960-luvulla. Homofiililiikkeen johtajat halusivat olla ammattilaisille mieliksi kyseenalaistamalla perinteisten homoseksuaalisten tyylien ja homoalakulttuurin moraalin viehättävyyden. Heteroseksuaaleilta näyttävien ja monogaamisessa parisuhteessa elävien homoseksuaalien katsottiin ansaitsevan oikeudet. Ongelmia puolestaan sanottiin olevan niillä, jotka nauttivat promiskuiteetista, pornografiasta, sukupuolirooleista poikkeamisesta ja pukeutumisesta toisen sukupuolen vaatteisiin. Julkisilla paikoilla tai alaikäisten kanssa seksiä harjoittavia taas joko säälittiin tai tuomittiin. (Marotta 1981, 9, 18; van Staverenin mukaan 1987, 46, 47.)

SETA-lehdissä 1975 - 1979 haluttiin sanoutua irti moralisoivista kannanotoista. Erilliskulttuureja pyrittiin käsittelemään yhtä rationaalisesti, tieteellisesti ja objektiivisesti kuin muitakin homoseksuaalisuuteen liitettyjä aiheita. Alakulttuurit mainittiin harvoin ja niitä pidettiin yksinomaan kielteisinä syrjinnän seurauksina. Ennakkoluulot ja stereotyyppiset käsitykset homoseksuaaleista kumottiin uusimpaan tutkimukseen pohjautuvalla objektiivisella tiedolla.

"Homoseksuaaleille itselleen tiedotteen [SETA-lehden] on annettava esimerkki avoimen toiminnan ja yhteiskuntaan integroitumisen vaihtoehdosta. Homoseksuaalien erilliskulttuuria hyväksyvää asennetta ei yhdistyksen periaatteiden pohjalta voida tiedotteessa sallia. Näitä kulttuureja käsiteltäessä ei saa unohtaa, että ne antavat väärän kuvan homoseksuaalisuudesta eikä valtaosa homoseksuaaleista itsekään tätä kuvaa hyväksy. Erilliskulttuuriin suhtautuminen on nähtävä suoraan periaatteittemme soveltamisena, ei moralisointina." (Pääkirjoitus SETA 2/1975, 3.)

SETA-lehdessä 3/75 ollut artikkeli "Kaksi tietä" kertoi kahdesta mahdollisesta homoseksuaalin miehen tiestä. Ensimmäisellä tiellä esimerkkipoika sisäistää ennakkoluulot, omaksuu feminiinisiä harrastuksia (baletti, ooppera), pyrkii kampaamoharjoittelijaksi, elää kaksoiselämää, elää vapaa-aikansa erilliskulttuurissa urautuneena työ - kapakka - puisto - yhden yön kumppani-kierteeseen. Toisen tien valinnut homomies esiintyy avoimesti kaikkien seurassa, on aktiivisesti mukana yhteiskunnan asenteiden muuttamisessa, valmistuu lastentarhanopettajaksi. Hän osoittaa toiminnallaan, ettei homo- ja heteroseksuaalisilla suhteilla ole periaatteellista eroa. Hänen siirtyessään eläkkeelle monikymmenvuotisen ystävänsä kanssa ovat käsitteet 'homoseksuaali' ja 'heteroseksuaali' menettäneet merkityksensä. (Mt., 10 - 13.) "Kukaan nuori ei enää ajattele kumppaninsa sukupuolta yhtään sen enempää kuin sitä, onko kumppani sini- vai vihreäsilmäinen" (mt., 12).

Erilliskulttuurin kritiikkiin vaikuttivat Tanskan ja Hollannin esimerkit. Toiminta Suomessa haluttiin alunperin suunnata toisin eli täydellisen tasavertaisuuden vaatimiseen, jolloin 'homoseksuaali' -kategoria menettäisi merkityksensä.