3 Tutkimusprosessi ja aineiston analyysi

3.1 Tutkimusprosessin kulku

Tutkielmani ensimmäinen työnimi oli "Vapautumisen ja kontrollin väliset kytkennät: kulttuuriset ja subjektiiviset käsitykset lesbona olemisesta". Celia Kitzingerin teoksen "The Social Construction of Lesbianism" (1987) innostamana kiinnostuin tutkimaan sitä, kuinka lesboidentiteetit ovat kulttuurisesti ja sosiaalisesti tuotettuja. Homoutta ja lesboutta tuotetaan yhteisöissä, liikkeissä ja tiedeyhteisöissä, joiden artikuloimia esityksiä, representaatioita, yksityiset homomiehet ja lesbot muuttavat ja kieltävätkin. Subjektiivissa käsityksissään yksityiset ihmiset esittävät omia käsityksiään homo- ja lesbotodellisuudesta. Lesbous ja homous kulttuurisesti tuotettuna esiintyy myös elokuvissa, joukkotiedotusvälineissä, pilakuvissa, vitseissä ja populaarikirjallisuudessa.

Olin kiinnostunut erityisesti erilaisista lesbouden legitimaatiostrategioista, jotka heijastavat lesbo- ja homoliikkeen diskursseja. Legitimaatiostrategioiksi kutsuin lesboutta koskevia käsityksiä, joilla yksityinen nainen "normalisoi" lesbouden omalla kohdallaan. Oletin, että käsitykset kytkeytyisivät lesbo- ja homotutkimukseen. Yksityinen lesbo voisi normalisoida lesbouden omalla kohdallaan vetoamalla seuraaviin lesbouteen myönteisesti suhtautuviin näkemyksiin: lesbofeminismi, lesbous seksuaalisena suuntautumisena, lesbous identiteettinä, lesbous vaihtoehtoisena elämäntapana, lesbot ja homot vähemmistönä tai osakulttuurina. (Ks. Kitzinger 1987.)

Halusin pohtia näiden legitimaatiostrategioiden seurauksia sekä liikkeen että yksilön keskeiselle ongelmalle: kuinka liittyä yhteiskuntaan tai yhteisöön oman erityisyytensä tai yksilöllisyytensä säilyttäen. Oletin, että liikkeen kohdalla ongelma kiteytyisi kysymykseksi "integraatio vai erilliskulttuuri". Yksilön ongelmana katsoin olevan sen, että on tarve kuulua yhteisöön, joka tukee lesboidentiteettiä, mutta joka toisaalta saattaa uhata yksilöllisyyttä.

Tutkimusprosessini edetessä luovuin kuitenkin subjektiivisten käsitysten selvittämisestä. Alkuperäisestä tutkimusideastani säilytinkin ainoastaan olettamuksen vapautumisen ja kontrollin välisistä kytkennöistä. Siten kiinnostuin enenevästi poliittisista sisällöistä sekä vastarinnan mahdollisuuksista ja rajoista.

Tutkimusongelman kehittelyyn vaikuttivat suuresti myös aineiston keruuseen ja mahdollisiin analyysimenetelmiin liittyvät pohdinnat sekä ryhmäjäsenyyteni homo- ja lesboyhteisössä. Subjektiivisten ja kulttuuristen käsitysten selvittäminen olisi edellyttänyt sekä yksittäisten lesbojen haastattelua että homoliikkeen käsitysten jäljittämistä joko liikettä koskevasta tutkimuskirjallisuudesta ja/tai suomalaisen homoliikkeen erilaisista kulttuurituotteista, lähinnä lehdistä. Tehtävä oli liian mittava, joten tutkimusongelmaa oli rajattava.

Omat kokemukseni ja hämmennykseni suomalaisen homoliikkeen tarkkailijana sekä lesbotoiminnan aktivistina saivat minut kiinnostumaan homo- ja lesboliikkeen poliittisuudesta. Hämmennykseni nousi siitä, että SETAn käyttämät käsitteet - kuten tasa-arvo, syrjintä, integraatio ja avoimuus - tuntuivat sisällyksettömiltä. Hämmennystä lisäsi sekin, että tasa-arvon, syrjinnän ja integraation suhteen tilanne ei juuri ollut muuttunut yli kymmenessä vuodessa. Kuitenkin muutosta oli tapahtunut lesbojen ja homomiesten elinoloissa.

Halusin löytää homoliikkeen käyttämille käsitteille sisällön ja etsin sitä uusimmasta lesbofeministisestä seksuaalipoliittisesta kirjallisuudesta. Tutustuin myös muiden maiden homoliikkeiden historiasta tehtyihin tutkimuksiin. Löysin viittauksia siihen, kuinka monet homoliikkeen omaksumista poliittisista strategioista toimivat itseasiassa homomiesten, ei lesbojen eduksi. Jouduin myös kyseenalaistamaan oman näkemykseni lesbona olemisesta sikäli, että olin ehkä kritiikittömästi ollut identiteetin ja yhteisöllisyyden puolestapuhuja. Tutkimusongelmani alkoi kiteytyä suomalaisen homo- ja lesboliikkeen poliittisten strategioiden selvittämiseksi.

Tutkielmani kysymyksenasettelu on siis muuttunut prosessin aikana. Kari Palonen toteaakin, että kokoava kysymyksenasettelu voidaan tehdä vasta esityön jälkeen. Tutkimuksen esityö sisältää aineiston hankinnan, läpikäynnin, alustavan luokittelun, kiinnostavien teemojen esiinoton sekä alustavat ideat siitä, kuinka päästä aineistosta aineiston ylittävään kohteeseen. Tutkijan on tiedettävä kohtalaisen tarkkaan, mitä hänen aineistostaan on saatavissa irti, ennen kuin hän voi päättää, millaisia kysymyksiä hän sille asettaa. (Palonen 1988, 140.)

Lukemani kirjallisuuden pohjalta olen muodostanut täsmälliset aineistolle esitettävät kysymykset. Luokiteltuani aineiston näiden kysymysten ympärille olen palannut kirjallisuuteen etsien sieltä syvempää ymmärtämistä ja tulkintoja omasta aineistostani nousseelle teoreettiselle otokselle. Olettamukseni on ollut, että aineistosta noukitut otokset ovat "jälkiä" ideologioista ja käsityksistä, joilla on tietty historiallinen tausta ja tietyt seuraukset poliittiselle toiminnalle sekä homomiesten ja lesbojen käsityksille itsestään.

Olen pyrkinyt näin rakentamaan suhteen yleisen ja erityisen välille. Konkreettinen tutkimusaihe, josta voidaan suoraan tehdä havaintoja, ilmentää erityistä. Yleinen tulee siitä, että erityinen vedetään teoreettisen tai abstraktin käsitteen alle (esimerkiksi liberalismi). Myös laajemmissa empiirisissä yleistyksissä (homomiesten ja lesbojen vapautuminen) on kyse yleisestä. Yleinen ilmenee erityisessä, kun lähdetään liikkeelle yleisestä ja päädytään empiiriseen erityiseen.

Yleisen löytämisessä tieteellinen kirjallisuus on lähtökohtana. Käyttämässäni kirjallisuudessa yleisenä teoreettisena tarkastelukulmana tai koulukuntana on ollut sosiaalinen konstruktionismi. Tämän lisäksi tarkastelen sille vastakkaista, essentialistista teoreettista näkemystä. Jotta "yleinen" täsmentyisi ja alkaisi lähestyä "erityistä", olen tutustunut kirjallisuuteen, jossa homoseksuaalisuutta ja homoliikkeitä on tarkasteltu sosiaalisesta konstruktionismista käsin. Täsmennetty "yleinen" saadaan selvittämällä sitä, kuinka ajatuskonstruktiot (ideologiat, diskurssit) realisoituvat. Täsmennys tulee alustavasti kirjallisuudesta ja viimeistään empiirinen aineisto antaa ainekset täsmennykselle. Kirjallisuudesta olen etsinyt tulkintoja, jotka ovat sopineet omaan aineistooni. Oman aineistoni "erityisen" avulla voin myös tuoda jotain uutta "yleiseen".

Melkoinen osa tutkimuskirjallisuudesta on Englannista ja Yhdysvalloista. Näissä kirjoissa "yleinen" on johdettu näiden maiden tilanteesta. Miten sovittaa suomalainen "erityinen" "yleiseen"? Missä määrin yleistys homovapautusliikkeen kasvun ehdoista toimii suomalaisen liikkeen kohdalla? Mitä erityispiirteitä suomalaisessa homopolitiikassa on? Mistä erot johtuvat? Näihin kysymyksiin olen pyrkinyt löytämään osittaisia vastauksia.

Tutkielmassani olen pyrkinyt hermeneuttiseen, ymmärtävään otteeseen. Olen sijoittanut poliittiset strategiat kulttuuriseen ja sosiaaliseen kontekstiin. Poliittiset strategiat nähdään osana kokonaisuutta, homomiesten ja lesbojen olemassa oloon vaikuttavista historiallisista ehdoista käsin. Ymmärtämistä edistää se, että jaan ainakin osittain samanlaisia kokemuksia ja saman maailman kuin aineistona käytettyjen tekstien kirjoittajat. Paikoitellen oman kokemukseni ovat antaneet ensisijaiset johtolangat tulkinnoilleni.

Tutkielmani on myös kirjallisuutta kokoava työ, jossa olen pyrkinyt selvittämään, miten poliittisia strategioita on muualla tutkittu, millaista keskustelua eri strategioiden toimivuudesta käydään ja miten strategiat kytkeytyvät tutkimukseen ja yhteiskunnallisiin ehtoihin.