7. POHDINTAA

Zuboff (1988: 364) kuvaa "kunnioitusta herättäviä, suorastaan hengellisiä" visioita, joita erästä yrityksen sisäistä computer conferencing -järjestelmää 70-luvun lopulla perustaneilla oli: tarkoituksena oli luoda "universaali mieli", joka olisi ajan ja välimatkan tuolla puolen ja lähellä yliaistillisia havaintoja ihmisten ollessa yhteydessä halki ajan ja kulttuurin. Tuloksena oli DIALOG-niminen järjestelmä, jonka vaiheita ja käytöstä saatuja kokemuksia Zuboff teoksessaan kuvaa. Hän määrittelee computer conferencingin seuraavasti:

"Computer conferencing on viestintäväline, joka tarjoaa mahdollisuuden maantieteellisten ja ajallisten erojen välttämiseen ja joka on samantyyppinen kuin kasvokkainkohtaaminen tai puhelinkeskustelu siinä mielessä, että kirjoitetun kielen muodollisuus puuttuu. Sen edellytyksenä on jatkuvasti toiminnassa oleva tietokonejärjestelmä, joka tarjoaa käyttäjille mahdollisuuden lukea ja lähettää viestejä silloin, kun se heille itselleen parhaiten sopii. Conference koostuu mistä tahansa määrätystä ryhmästä jäseniä, jotka haluavat vaihtaa tietoja, jakaa ideoita tai työskennellä jonkin tietyn aiheen parissa. Viestit lähetetään yleensä koko ryhmälle kollektiivisesti." (Zuboff 1988: 364) [käännös PK]

Computer conferencing siis toimii hyvin pitkälti samalla tavalla kuin postituslista, tämän työn tutkimuskohde. Vaikka DIALOGin käyttäjäkunta (suuryrityksen työntekijät) eroaakin sapfo-listan kaltaisesta ryhmästä, monet Zuboffin kartoittamat kokemukset välineen käytöstä sinänsä lienevät universaaleja. Siksi käytän tässä luvussa joitakin hänen huomioitaan vertailumateriaalina sen ohella, että käyn läpi luvuissa 3. ja 4. esiteltyjä havaintoja tietoverkkoviestinnästä sekä verkkoyhteisöistä arvioidessani niiden paikkaansapitävyyttä sapfo-listalla.

7.1 Tietoverkkoviestinnälle tyypillisinä pidettyjen piirteiden esiintyminen sapfo-listalla

Kysymyslomakkeessa ei erikseen paneuduttu siihen viestintätilanteen puoleen, että viestiä kirjoittaessaan viestin lähettäjä on yksin eikä välittömässä vuorovaikutuksessa viestin vastaanottajien kanssa. Tähän liittyviä kokemuksia tuotiin kuitenkin esiin muissa osissa kyselyä. Sapfo-listaa välineenä pidettiin sinänsä suojaavana, joskaan varsinaisesta vapautumisen tunteesta ei raportoitu. Osana suojaavuuteen kuuluu myös se, että listakeskustelun seuraaminen vain sivusta, lukijana, ei tuota ongelmia. Näkymättömyys ja kuulumattomuus on helppo valita omaksi rooliksi, koska kasvokkainviestintään mahdollisesti liittyviä sosiaalisia paineita ei listaympäristössä juuri ole.

Toisaalta, mikäli keskusteluun halutaan mukaan, siihen ei sapfo-listalla ilmeisesti ryhdytä kovin spontaanisti. Sanottavan saattaminen kirjalliseen muotoon sinänsä vähentää spontaaniutta, ja kirjoitettu viesti myös koetaan "konkreettisemmaksi" kuin puhe, joka ei tavallisesti tallennu minnekään. Kuten aiemmin on todettu, kynnys sapfo-listalle kirjoittamiseen on monelle listalaiselle hyvinkin korkea. Sähköpostiin usein liitetty käsitys "viestinnän helppoudesta" ei ilmeisesti pidä kovin hyvin paikkaansa sapfo-listalla. Tosin tilanne luonnollisesti on eri lähetettäessä sähköpostia yksittäiselle ihmiselle verrattuna postin lähettämiseen 140 hengelle kerralla. Zuboff (1988: 369) raportoi DIALOGin käyttäjien pitäneen välineen spontaaniudesta ja verranneen viestintää sen välityksellä kasvokkainkeskusteluun; sapfo-listalla spontaaniutta ei ilmeisesti koeta listalle ominaiseksi piirteeksi.

Toisaalta jotkut vastaajat totesivat myös, että viestin mahdollisten lukijoiden suurta määrää ei välttämättä aina tule ajatelleeksi. Tämä liittynee osaltaan siihen, että vain pieni osa listalaisista todella on näkyvästi mukana ja esillä keskusteluissa. Zuboffin (1988: 370) lainaama käyttäjä toteaa hyvin tietävänsä, että hänen viestillään on epämääräinen joukko vastaanottajia, mutta "se ei ole ilmeistä samalla tavalla kuin samassa huoneessa oltaessa. Se on vähän niin kuin tietäisi nauhurin olevan päällä, mutta tavallaan siitä ei piittaa." Vaikka pari vastaajaa esitti samantapaisen huomion viestinnästään sapfo-listalla, vaikuttaa siltä, että yleensä listalaiset ovat hyvinkin tietoisia mahdollisesti kriittisestä lukijakunnasta, ja useimmat totesivat olevansa listaviestinnässään varovaisempia kuin muussa kanssakäymisessään.

Tietokone viestinnän välineenä eliminoi ulkoisesta esiintymisestä koituvat edut ja haitat, ja yleensä tietoverkkoympäristöä pidetäänkin tästä johtuen tasa-arvoistavana. Myös Zuboff (1988: 370-371) toteaa, että ihmiset, jotka muuten pitivät itseään fyysisesti vähemmän viehättävinä, ilmoittivat tuntevansa itsensä eloisammiksi ja itsevarmemmiksi viestiessään tietokoneen välityksellä: esimerkiksi henkilöiden, joilla oli hiljainen ääni tai jotka olivat pienikokoisia, ei enää tarvinnut taistella tullakseen otetuiksi vakavasti. Sapfo-listalaisista kovinkaan monet eivät raportoineet tämänkaltaisista tuntemuksista. Vastauksista syntyy lähinnä se vaikutelma, että sapfo-listalle lähetettyjen viestien arvioidaan tulevan otetuiksi niin vakavasti, että tällä on suorastaan kirjoittamiskynnystä nostava vaikutus.

Useimmat ilmoittivat kuitenkin tuntevansa itsensä sinänsä tasa-arvoisiksi jäseniksi listayhteisössä ja arvelivat kaikilla olevan periaatteessa samat mahdollisuudet viestien lähettämiseen. Yksi perustavanlaatuinen tasa-arvoa edistävä tekijä sapfo-listalla on epäilemättä sekin, että kaikki mukanaolijat ovat naisia - yleensä miesten on todettu pyrkivän dominoimaan keskustelua naisia useammin myös verkossa (ks. luku 3.6.2.2). Toisaalta kävi ilmi, että sapfo-listallakin on ihmisiä, jotka syystä tai toisesta (esim. hetero- tai biseksuaalisuus) tuntevat itsensä ulkopuolisiksi tai ovat epävarmoja omasta asemastaan listayhteisössä.

DIALOGin jäsenet pitivät epämuodollista viestintää tietokonejärjestelmän välityksellä verrannollisena kasvokkainviestintään. Viestit olivat kieleltään tyypillisesti lyhyitä ja epämuodollisia, ja kielioppi- ja kirjoitusvirheet olivat hyväksyttyjä. Käyttäjät tunsivat voivansa ilmaista itseään luontevasti siitä huolimatta, että välineenä oli vain teksti. Tämän lisäksi Zuboffin tutkimassa ryhmässä kehitettiin jopa uusia tekstuaalisia konventioita, jotka koko verkosto omaksui. (Zuboff 1988: 369-371)

Kyselyn vastausten sekä myös oman listakokemukseni perusteella vaikuttaa siltä, että sapfo-listalla suhtautuminen tekstipohjaiseen viestintään ei ole näin vapautunutta. Monet kylläkin ilmoittavat ilmaisevansa itseään mielellään kirjoittamalla, mutta näidenkin henkilöiden mukaan kirjallisen viestinnän etu on nimenomaan sen kiireettömyydessä eli siinä, että viestin voi kirjoittaa omassa rauhassa ja harkiten. Tämä myös näkyy keskustelun tavassa: parin tai muutaman rivin mittaisia viestejä ei listalla juurikaan näe, ja suuri osa viesteistä on hyvinkin hiottuja ja huolellisesti muotoiltuja. Siten sapfo-listalla tekstipohjaisuus todella on varsin leimaa-antava piirre keskustelussa. Viestinnän luonne on selvästi lähempänä kirjallista kuin suullista. Verkkokielestä taas todettiin jo aiemmin, että sitä kylläkin käytetään jonkin verran, mutta monen mukaan hymiöitä ja muita ilmaisua pehmentäviä keinoja voitaisiin hyödyntää enemmänkin. Mitään uusia, sapfo-listan omia tekstuaalisia konventioita ei myöskään ole otettu käyttöön.

Kuten luvussa 3. todetaan, tekstiin pohjautuvan tietoverkkoviestinnän väitetään usein edistävän vastuutonta tai piittamatonta käytöstä, saavan aikaan väärinkäsityksiä ja tilanteiden liiallista kärjistymistä sekä luovan yleisen kasvottomuuden vaikutelman ja sen unohtamista, että käyttäjätunnusten takana on todellisia ihmisiä. Kysymys kasvottomuudesta ja sen vaikutuksista sapfo-listalla on kaksijakoinen. Toisaalta monet kyselyyn vastaajista raportoivat havainneensa listalla fleimausta ja poikkeuksellista avoimuutta, joita pidetään tyypillisinä tietokoneympäristön aikaansaamina piirteinä. Tästä huolimatta vielä näkyvämpi ja hallitsevampi piirre sapfo-listalla ilmeisesti on kuitenkin se, että tosiasiassa pelätään kasvojen menettämistä. Jos ei olla varmoja siitä, että osataan esiintyä riittävän edustavasti, ts. kirjoittaa riittävän mielenkiintoisia, "korrekteja" viestejä, ollaan mieluummin hiljaa kuin otetaan riskejä.

Kyselyn vastauksissa tulee useassa kohdassa esiin se, että listan edustamassa yhteisössä kasvottomuudesta puhuminen on lopulta vähintäänkin kyseenalaista. Sapfo-lista on väistämättä kosketuksissa Suomen pieneen lesboyhteisöön, jolloin muiden tunteminen ja heihin tutustuminen listan ulkopuolellakin on varsin mahdollista. Täten myöskään väite siitä, että tietoverkkoviestinnässä ihmiset "eivät ole sanojensa takana" tuskin pitää paikkaansa sapfo-listalla. Sapfo-lista ei kenties olekaan virtuaaliyhteisö sanan varsinaisessa merkityksessä, koska sen kosketukset tosielämään ovat selvästi näkyvissä myös listalla itsellään.

Välineen luomasta suojan vaikutelmasta huolimatta sapfo-listan tilaajien käytöksen ei myöskään voi juuri sanoa edustavan "estotonta" käytöstä, minkä niin ikään väitetään olevan tietokoneympäristölle tyypillistä - kyselyn vastaukset kertovat jopa päinvastaista. Kirjoittamiskynnys on korkea, mistä on yhtenä selvänä osoituksena myös aktiivikirjoittajien huomattavan pieni joukko (ks. luku 5.4.1). Monet myös kokevat listakeskustelun aihepiiriltään ja tunnelmaltaan usein liian käsitteelliseksi ja kuivakkaaksi, jolloin keskusteluun liittyminen ei joko kiinnosta tai ei muuten tunnu luontevalta. Eräs vastaaja arveli vähäisen kirjoittamisen johtuvan etenkin "tyhmäksi leimautumisen pelosta". Tätä pitäisin varsin sattuvana kommenttina.

7.2 Yhteisöllisyys

Zuboff (1988: 367) toteaa, että käyttäjät pitivät computer conferencingista, koska he sen kautta tunsivat kuuluvansa yhteisöön, olevansa osa siitä. DIALOGin kautta he olivat yhteydessä sellaisiinkin ihmisiin, joiden kanssa eivät olleet tekemisissä oman työtehtävänsä kautta. Myös tiedonsaannin kannalta tämä avasi uusia mahdollisuuksia. Tässä mielessä sapfo-listalaiset esittivät samantyyppisiä kokemuksia. Listan kautta useat eri ihmiset pystyvät vaivatta lähettämään informaatiota suurelle joukolle ihmisiä, ja oleellista tässä informaatiossa on nimenomaan se, että sen hankkiminen muilla keinoin olisi usein hankalaa.

Maantieteelliseltä jakaumaltaan sapfo-lista on paljon suurempi kuin edellämainitun kaltainen yrityksen sisäinen järjestelmä. Listan erityisluonnekaan ei merkitse homogeenisuutta, vaan tilaajat tulevat hyvinkin erilaisista taustoista. Suurimmalle osalle sapfo-listan tilaajista listan lesboluonne kuitenkin toimii jonkinlaisena yhdistävänä tekijänä. Tämä vaikuttaa myös siten, että keskustelu ja jossakin määrin kenties myös osallistujien "roolit" listalla eriytyvät (vrt. luku 4.1). Jotkut kyselyyn vastaajista totesivatkin, että listalla heistä on esillä vain jokin tietty osa tai että he listalla painottavat joitakin puolia itsestään enemmän kuin toisia. Toisaalta tämä lienee tyypillistä sosiaalisille tilanteille yleensä: oma persoona ja esiintyminen pysyvät harvoin aivan samanlaisina eri ryhmissä.

Sapfo-listalla käytiin aikoinaan (lokakuussa 1996 eli luvussa 5. esimerkkinä käyttämälläni ajanjaksolla) keskustelua siitä, pitäisikö listan tilaajilla olla oikeus tietää, keitä muita listalla on, eli ketkä heidän viestejään mahdollisesti lukevat. Useastakin syystä tähän ei päädytty. Tämän kaltainen nimien julkaiseminen on myös yleisen käytännön vastaista. Sapfo-lista on varsin leimallisesti suljettu yhteisö, ja osalle sen tilaajista kasvottomuus on todennäköisesti tärkeäksi koettu suoja. Vaikka listalle kirjoitettujen viestien ei pelättäisikään joutuvan ulkopuolisten luettavaksi, listalla on oletettavasti mukana myös sellaisia henkilöitä, jotka tästä huolimatta haluavat olla varovaisia kirjoittamisensa suhteen eivätkä halua jättää "kirjoitettuja jälkiä" itsestään - ehkä ilmiö korostuu sapfo-listalla juuri listan lesboluonteen vuoksi.

Ennakkoon arvelin, että sapfo-listalla kenties vallitsisi jonkinlainen "samaa perhettä" olemisen ilmapiiri siitä huolimatta, että suuri osa listan tilaajista ei ole koskaan tavannut toisiaan. Osoittautui kuitenkin, että vaikka listan tarjoamaa ainutlaatuista mahdollisuutta keskustelufoorumina arvostetaankin, listaympäristö on myös melko ristiriitainen. Se, että viestin vastaanottajakunta on pääosin tuntematon, ei niinkään vaikuta viestinnän tapaan - merkittävämpää on se, että vastaanottajista tunnetaan edes joitakuita, ja yhteisöllisyyttä lisäävän elementin sijasta tällä onkin lähinnä itsesensuuria lisäävä vaikutus.

7.3 Loppusanat

Sanalliset yhteenvedot tuloksista ovat oleellisia pyrittäessä kuvailevaan tutkimukseen. Ongelmana on tällöin kuitenkin se, että tuloksena ei ole kovin paljon eksaktia tietoa. Tavoitteenani on ollut nimenomaan yleisluontoisen kuvauksen luominen sapfo-listasta viestintäympäristönä, mutta toisaalta aiheen laajuus vaatisi paljon kattavamman tutkimuksen. Uskoisin, että pääpiirteittäin kuvaukseni sapfo-listasta on todellisuuden mukainen. Jotta tarkempaa tietoa olisi saatavissa, mukaan olisi kuitenkin otettava huomattavasti enemmän aineistoa myös listaviestien sisällöstä. Lisäksi esimerkiksi kirjoittajien ja lukijoiden suhteesta tai viestien lähetystiheyden vaihtelusta olisi epäilemättä mahdollista kirjoittaa omat tutkimuksensa.

Tutkimuksessa saavutetut tulokset sapfo-listasta viestintäympäristönä eivät ehkä kaikilta osin ole yleistettäviä. Vaikka tavoitteenani ei ollut erityisesti paneutua listan lesboluonteeseen, se tulee kuitenkin esille oleellisena viestinnän tapaan vaikuttavana elementtinä useassa kohdassa tutkimusta. Sen sijaan tuloksilla postituslistan kokemisesta viestinnän välineenä yleensä on mahdollisesti sovellusarvoa etenkin Suomessa, jossa alan tutkimus on toistaiseksi ollut vähäistä.

[Lähdeluettelo] [Sisällys]