Nuo tuhmat tytöt selleissääneli katsaus naisvankilaelokuviinTeksti Annukka Leppänen ja Minna Maunula |
|
ALKUAJAT |
GERING: Ladies Of The Big House (1932), Bretherton&Keighley: Ladies
They Talk About (1933), King: Prison Farm (1938), Landers: Condemned Women
(1938), Grinde: Convicted Woman (1940), Florey: Women Without Names (1940),
Beaudine: Prison Girl (1942), Ullmer: Girls In Chains (1943), Sekely: Ladies
In The Death House (1944), Archainbaud: Girls Of The Big House (1945). Varhaisimmassa löydössämme Paid-elokuvassa (Sam Wood 1930) lähetetään Joan Crawfordin esittämä tyttö vankilaan. Elokuva on tehty myöhemmin uudelleen nimellä Within The Law, mutta Hillyerin Women In Prison -leffassa ovat kaik ki kliseet erityisen hyvin kohdallaan ja jo vuonna 1938. Vaikka naisvankilaleffoja valmistuikin paljon jo ennen 1950-lukua, katsotaan varsinaisen genren saaneen alkunsa Cromwellin elokuvasta Caged (1950). Se nautti sekä suuren yleisön että kriitikoiden suosiosta, ja Doniger filmasikin sen uudelleen 19 62 nimellä House Of Women. Haasin elokuvassa One Girls Confession (1953) syyllinen tarjoilijatar joutuu telkien taakse pomonsa ryöväämisestä. Seilerin ohjaus Womens Prison (1955) kertoo julmasta vartijasta (Ida Lupino) niin hyvin, että lukuisat alan elokuva t ovat ottaneet juuri siitä vaikutteensa. Lupino uusi roolinsa 16 vuotta myöhemmin Kowalskin tv-elokuvassa Women In Chains. Cahn: Betraydes Women (1955) ja Girls In Prison (1956), Selander: The Wayward Girl (1957), Mahon: Violent Women (1957), Castellani: And The Wild Wild Women Caged (1958), Cloche: Prisond De Femmes (1958).
|
TEINIRIKOLLISET | 1950-LUVUN suuria kassamagneetteja olivat lukuisat nuorisoleffat, ja
tietenkin teini-ihmissusien ja frankensteinien joukosta löytyy myös teinirikollisia
kuvaavia elokuvia, kuten Vorhausin So Young, So Bad (1950), Dupontin Problem
Girls (1 953), Wilcoxin hyvätasoinen Teenage Bad Girl (1957) ja Haasin Girls
Town (1959). Kochin elokuvassa Untamed Youth (1957) kaksi tyttöä lähetetään koulukotiin poimimaan pellavaa, koska he matkasivat peukalokyydillä! Berndsin Reform School Girl vuodelta 1957 koki uuden tulemisen 1994 Kaplanin ohjaamana. Se esitettiin meil läkin keväällä, ja ilahdutti yllättävän tasokkailla lesborakkauskohtauksillaan.
|
1960-LUKU |
SVENGIN vuosikymmennellä naisia alettiin esittää yhä vähemmissä
vaatteissa ja usein myös trooppisissa vankilankaltaisissa olosuhteissa. Erinomaisia
esimerkkejä ovat mm: Olgas Girls, White Slaves Of Chinatown,
Paolellan Women on Devil s Island (1961), Mawran Olgas House Of
Shame (1964), Summersin House Of 1000 Dolls (1967) ja Akiranouen Womens
Prison (1967), joka oli iso hitti Japanissa aikoinaan. Rondin omaperäisesti nimetty Womens Prison kestää vain vaivaiset 80 minuuttia mutta vaikuttaa ainakin neljältä tunnilta (täysi vastine rahoille...). Lopussa kuitenkin kiitos seisoo, sillä kolmen naisen taiteellisesti kuvattua ryhmäseksikohtaust a kannattaa odottaa! Jesus Franco (tuottelias ja maineikas suhruohjaaja): 99 Women (1969), Hartford&Davis: School For Unclaimed Girls (1969), Grefe: The Devils Sisters. Serradonin leffassa The House That Screamed (1969) vieraillaan leskimadamen johtamassa koulukodissa, jossa tyttöjä mm. sidotaan ja ruoskitaan. Vaikka Rosenbergin ohjauksella Strike Of The Tortured Angels on raflaava nimi, jopa Kauniiden j a Rohkeiden jaksot Sheilasta vankimielisairaalassa ovat rankempia: kohokohtina ovat paljas pylly ja mustaihoiseksi maskeerattu aasialainen, jolla on afroperuukki ja ruskeaksi väritetty naama, kun taas muut ruumiinosat ovat jääneet huomattavasti vaaleammik si...
|
1970-LUKU |
PIENEN budjetin ihmemies Roger Corman tuotti 1970-luvulla monia
klassikkoja paljaista tisseistä, painista ja bondagesta kiinnostuneille
naisvankilaelokuvien ystäville. Ensimmäisenä valmistui Jack Hillin The Big Doll
House (1971). Tämä nop eatempoinen leffa kuvattiin Filippiineillä, ja sen saaman
suosion vuoksi Hill ohjasi sille jatko-osan The Big Bird Cage heti seuraavana
vuonna. Siinä on kohtaus, jossa naisvanki tukehduttaa homoseksuaalin miesvartijan
istumalla tämän naamalle. Vuon na 1972 esitettiin myös Leonin Women In Cages,
jossa Cormanin vakionäyttelijätär Pam Grier esittää raakaa lesbovartijaa,
sekä Joe Violan The Hot Box. Kaikkien aikojen parhaaksi kehuttu naisvankilaelokuva valmistui sekin Cormanin tallissa. Jonathan Demmen Caged Heat (1972) on hieno, viihdyttävä työ, jossa vankien kohtalostakin huomaa välittävänsä! Barbara Steele esittää pyörätuolilla aj elevaa vankilanjohtajaa. Elokuva sisältää myös harvinaisen dragking-esityksen. Stephanie (Kyllä! Nainen moisen saastan teossa!) Rothmanin Terminal Island ja Garronen The Big Bust Out ilmestyivät valkokankaalle 1973. Jälkimmäisessä on sadistisen kääpiön lisäksi bonuksena lesboseksiä. 1970-luvulla valmistuivat myös Barbara (ja taas!) Peetersin Caged Desires (1970), Moxeyn Nightmare In Badham County (1976), Rszan ylidramaattinen Sunday Daughters (1979), de Simonen Prison Girls (1972), Romeron Black Mama , White Mama (1972), Mikelsin Ten Violent Women (1978), Dassinin Dream Of Passion (1978), Goodellin Human Experiments, Corariton Delinquent School Girls (1975) ja de Silvestron lesboja ja pientä sadomasokismia esittelevä Love In A Womens Prison (1972). Anita Strindberg esiintyy saman ohjaajan teoksessa Women In Cellblock 7 (1977). Hungin The Bamboo House Of Dolls (1973) ja Francon Barbed Wire Dolls (1977) kuvaavat vankilaleirien oloja; Hungin leffassa ollaan Japanissa, ja Francon tuotoksessa saamme seurata naisvankilan arkea Karibialla (johtajana monokkelia käyttäv ä sadistinen Thelma). Apostolofin elokuvassa Fugitive Girls (1973) Dee-niminen nainen joutuu vankilaan ja sitä kautta ylkiihkeän lesbon Capin syleilyyn. Millerin ohjaus vuodelta 1976 Jackson County Jail on saavuttanut kulttimainetta ja Buegn elin Escape From Womens Prison (1974) puolestaan esittelee lesbolaisen huumeiden orjan. Levesquen Sweet Sugar (1972) on yksi parhaista "naisia trooppisessa vankilassa" -elokuvia. Niihin maisemiin sijoittuu myös Santiagon Muthers (1976), jossa ei sitten lesboilla, ei edes suihkussa (mutta on karatea!)! Rankemman toi minnan ystäville suosittelemme Cardonan leffaa Prision De Mujeres (1976) ja Pete Walkerin elokuvaa House Of Whipcord (1974). Jälkimmäisen juoni rakentuu ikääntyneen pariskunnan ympärille, joka hyödyntää eläkepäivänsä rankaisemalla siveettöm iä naisia salaisessa vankilassaan. Aivan omaa luokkaansa on myös Don Edmonds -nimisen herran luomus Ilsa: Shewolf Of The SS (1974). Pääosassa Dyanne Thornen tulkitsema kidutusleirin komentaja yrittää raaoilla kokeillaan osoittaa, että naiset kestävät enemmän rankaisua kuin miehet. Tätä ei videovuokraamosta löydy (mekin näimme Hollannista tuodun kopion), mutta esimerkiksi Virolaisen ja Hokkasen Roskaelokuvat-kirja kertoo sen juonen varsin hyvin. Vuonna 1976 ilmestyi jatko-osa Ilsa: Haaremkeeper Of The Oilsheiks , jossa mustat lesbot painivat yläosattomissa ja leffan lopussa paha Ilsa haudataan paskaan! Sarjan kolmannen osan Ilsa, Tigress Of Siberia (1977) ohjasi Lafleur, ja senkin pääosassa nähdään Thorne. Francon samantyylisessä elokuvassa Ilsa, The Wicked Warden/Greta The Mad Torturer (1977) Lina Romay esittää butchia lesboa ("lick my culo!") ja Ilsaa itseoikeutetusti Thorne.
|
1980-LUKU |
VIIME vuosikymmen tarjoaa varsinaisen naisvankilaelokuvien vyöryn, ja
yksi hahmo nousee yli muiden: Linda Blair tipuhäkkileffojen ehdoton
kuningatar ja ihmisopossumi! Hänen ensimmäinen vanginroolinsa oli Wryen ohjaamassa
elokuvassa Born Innoce nt (1974). Ehti kulua kymmenen vuotta ennen kuin Blair sai
taas kunnon osan (lukuunottamatta ikimuistettavaa rooliaan Sarah T -leffan
teinialkoholistina...) ja palasi Nicholasin väkivaltadraamassa Chained Heat 1983.
Heti seuraavana vuonn a yleisölle tarjottiin Collectorin Red Heat, jossa Blairin
lisäksi näyttelee (lesboa) Emmanuellena paremmin tunnettu Sylvia Kristel. Muller
ohjasi puolestaan elokuvan Savage Island, johon lisättiin esiintymään Linda
Blair... Blairiton versio kulkee nimellä Hellfire On Ice 2. Jesus Franco: Hellhole Women (1980) ja Island Women (1980), Artz: Purgatory (1989), Vincent: Slammer Girls (1986), Louzil: Lust For Freedom (1987), De Oliveira: Amazon Jail (1985), Regent: Hell Behind Bars (1983), Tarantini&Lemick: Women In Fury (1984), Graham: Women Of San Quentin (1983), Snyder: Caged In Paradiso (1989), Santiago: Caged Fury (1988), Purzer: Girls Riot (1988), Milling: Caged Fury (1989), Sc humann: Jailbirdrock naisvankilamusikaali! (1988), Mattei: Womens Prison Massacre sairaaksi haukuttu (1983). Homopornon ohjaajana aloittaneen Tom de Simonen The Concrete Jungle valmistui 1982 ja Reform School Girls 1986. Leffassa esiintyy Linda Carol viattomana tyttönä, mutta kiinnittäkää erityistä huomiota Pat Astin esittämään var tijaan. (Ast on mainio myös Vanen elokuvassa Club Life, jossa hän on lesbo baarinomistaja nimeltä Butch...) Taattua tavaraa (lue: lesboseksiä, suihkukohtaus ja pahapäinen vanginvartija) tarjoaa di Salvon Condemned To Hell (1982). Logan ohjasi Vendetta-nimisen kulttuuripaukun 1986. Siinä Bonnie joutuu huonoihin väleihin butchin Kayn kanssa... Ni cholasin leffassa The Naked Cage (1985) puolestaan kaikki yrittävät tehdä viattoman Mistyn olon kurjaksi, ja lesbovartija tietysti etunenässä. Tillin Concrete Hell -elokuvassa (1985) väitetään olevan älykäs kässäri ja hienoja näyttelijäsuori tuksia, joten mahtaako edes olla kunnon naisvankilaelokuva? Sen sijaan Dawnin Caged Women (1982) ei varmastikaan tuota pettymystä; onhan se tunnettu myös nimellä Emmanuelle raportoi naistenvankilasta. Useimmille on luultavasti tuttu Mai Zetterlingin tragikoominen näkemys naistenvankilasta Scrubbers (1982). Osa elokuvan näyttelijöistä oli oikeita vankeja, ja se on näytetty Suomessakin muutamaan otteeseen. Australialaisesta kulttisarjasta Pr isoner: Cell Block H on ilmestynyt jo yli 600 jaksoa ja useita kirjoja. Sarja pyörii tällä hetkellä ainakin Ruotsissa. Vankilaympäristö vaihtuu mielisairaalaksi de Moron leffassa Hellhole (1985), jossa mm. Judy "tuttu Dallasista" Landers joutuu lobotomian uhan alaiseksi. Sama miljöö on myös Cromen The Naked Cell (1987) ja Alban House Of Insane Women (1974) -elokuvissa. Katsomalla Chris Robinsonin Convict Women -leffan alun (loppuosa on tylsää suolla hortoilua), opit että "lesbot ovat kaksinverroin omistushaluisempia kuin miehet" , ja että "bulldyke" ; on suomeksi "härkälesbo"! Mainittakoon vielä, että naisvankilaleffojen alalajiksi luetaan myös lukuisat "seksiä ja väkivaltaa luostarissa" -elokuvat, kuten Mattein The Other Hell, Borowczykin Behind Covent Walls ja Francon Loveletters Of A Portuguese Nun. Alalajin parhaaksi niistä on kehuttu Paolellan elokuvaa Le Monache Di Sant Arcangelo (1973).
|
1990-LUKU |
CHRISTIAN: Club Fed (1990), Houston: Hotel Oklahoma
komediallinen lesbokolmoisdraama (1990) ja Caged Fear (1992), Naughton: Girls
In Prison (1994), Santiago: Caged Fury 2 (1994), Rodrigues: Entre Rojas
(199 4), Charr: Cellblock Sisters (1995) ja Under Lock And Key (1995), joka
säilyttää kiinnostavuutensa, kunnes useat vangeista karkaavat ja homma menee tylsäksi. Simandlin Chained Heat 2 on hauska elokuva, josta jää erityisesti mieleen silikoniavusteisen Brigitte Nielsenin rooli Magdana, joka raskaan vankilanjohtajan työnsä vastapainoksi tykkää tulla lesbovartijan ruoskimaksi. Totisempaa linjaa ed ustaa Penelope Spheerisin Suomessakin nähty Prison Stories (1990). Joel Silbergin elokuvassa Prison Heat (1993) collegetyttöjen autoon sijoitetut huumeet vievät heidät muurien taakse, missä Toni Naplesin esittämä tatuoitu lesbo kukkoi lee jengin johtajana. Lopuksi vielä varoituksen sana. On nimittäin olemassa ainakin yksi kestämättömän huono naisvankilaelokuva: Tim Kincaidin 1985 ohjaama Bad Girls Dormitory, joka (huolimatta houkuttelevasta kansikuvasta) oli liikaa meillekin. Edes saksalaisella ak sentilla puhuva vartija ei voi pelastaa leffaa, jonka teemabiisi jo paljastaa, millaisesta rähmästä on kyse: "...innocent pearls can change to bad girls..."
|
Lähteet ja lainaukset | Vale&Juno: Incredibly Strange Films Stewart: Gay Hollywood Film&Video Guide Peary: Cult Movie Stars Weldon: Psychotronic Movie Guide ja the Psychotronic Video Guide
|
NET-Z | Z-LEHTI | DATA | TOIMITUS | Z-MARK | HAKU PÄÄLLÄ | PALAUTE | TILAUS |