Satoi räntää, kun Tuija kurkisti ulos tuvan ikkunasta. Kaija ja Mari pilkkoivat saunapuita rännästä välittämättä. Tuija painui takaisin keittiöön paistamaan naismerkin muotoisia pipareita. Raija päästi märkää pakenevat kissat sisälle.

- No nyt ne jo tulee! Raija huudahti, tempaisi oven perässään kiinni ja ryntäsi peilin ääreen.

Tuula ja Eeva kietaisvat esiliinat yltään ja nakkasivat perunankuoret kompostiämpäriin.

- Perunalaatikkokin jäi kesken, Eeva sanoi hermostuneena.

Marja kapusi keittiötikkailta ja oli kaataa kuusen rynnätessään ikkunaan.

- Niitähän on kuusi, eikö pitänyt olla vaan neljä? Marja ihmetteli ja laittoi farkkujen ylimmäisen napin kiinni vaikka kiristi.

- Nyt ne jäi juttelemaan Kaijan ja Marin kanssa. Ne tuntee Marin. Kato ny, nyt se halaa yhtä niistä. Voiku nuoren näkösiä! sanoi Tuula, joka oli tunkenut Marjan viereen ikkunan ääreen.

- Kato tota keskimmäistä, eikös se ole se Raijan entisen nykyinen, Piki? Tuula kysyi.

- Eiku ne eros jo keväällä. Nyt sillä on näköjään sen uusi mukana, Sini, se punkkari. Ja toi laitimmainen taas näyttää olevan Arja, Raijan entisen entinen. Voi hitto näitä kuvioita! Onneks asutaan täällä maalla eikä tartte katella nuorempien sekoiluja enää kovin usein, Tuula huokaisi.

- Älä valita, oot vaan kateellinen. Eikä se sitä paitsi oo mikään punkkari, niitähän oli joskus sun nuoruudessas, sanoi Eeva, joka otti vyötäisiltä tukevoitunutta Tuulaa kiinni ja painoi leukansa tämän olkapäälle. Hänkin katseli ulkona seisovaa joukkoa, josta osa oli lähtenyt tulemaan kohti taloa.

- Sitä paitsi täällä ne vasta sekoilut on mahdollisia, sanoi Marja vihjailevasti, mutta Eeva ja Tuula eivät olleet kuulevinaankaan.

- Hyvä kun tulevat, saavat kolata tuon sohjon ajoväylältä. Saa nähdä, onko näistä nuoremmista hommiin, etteivät olisi tulleet vaan juhlimaan.

- No sitähän täällä tarvitaankin! Eikös me vanhat lesbot juuri sitä haluttu, nuorta verta joulunviettoon! sanoi Raija, joka oli kammannut hiuksensa ja vaihtanut nopeasti ylleen puhtaan puseron.

- Jätä alaikäiset rauhaan, varoitti Marja juuri kun ovi kävi ja vieraat saapuivat.

Joukkio kolisteli välieteisessä ja jätti märkiä saappaita ja takkeja Kaijan ja Marin opastuksella naulakkoon kuivumaan.

- Ihana joulun tuoksu! huudahti joku nuorista naisista. Raija virnisti Marjalle ja kuiskasi: -On sentään kaupunkilaislikalla hajuaisti tallella!

- Älä perkele laita sitä märkää takkias mun takin päälle! joku karjaisi ja Marja nyrpisti nenäänsä.

Nuorten naisten lauma pöllähti tupaan, jossa Mummolaakson seitsemän vakituista asukkia heitä odotti.

- Ette te nyt niin kauheen vanhoilta näytä! vinoili yksi vieraista ja sai muut nauramaan.

- Kuka sanoi, että me vanhoja ollaankaan? Ainakaan vielä. Jos minä oon vanha, sinä kuulut vielä lastentarhaan, sanoi Raija ja meni halaamaan eksänsä eksää.

Asukit toivottivat vieraat tervetulleeksi ja pyysivät peremmälle.

- Voi ei, piparit! huudahti Tuula ja juoksi keittiöön. Palaneiden piparien haju levisi tupaan ja vieraita nauratti.

- No, me tuotiin glögiä, se lohduttaa. Pari pulloa jätetään illaksi, sanoi Arja ja kaivoi repustaan kaksi hehkuviinipuolloa.

Eeva johdatti Arjan keittiöön ja muut jäivät vaihtamaan kuulumisia vieraiden kanssa. Marja luetteli työt, joita piti tehdä vielä ennen iltaa. Piki ja Arja pääsivät tekemään lisää puita ja Mari lupasi ottaa Sinin mukaansa vuohien lypsyyn. Sini yritti esittää innostunutta. Siihen asti hiljaa ollut joukon nuorimmainen, Sanna, pyysi punastuen päästä mukaan navettaan.

- Tottakai noin reipas nuori nainen saa paikan, sanoi Raija ja iski silmää. Sini katsoi Arjaa merkitsevästi.

Valoisaa aikaa oli enää nelisen tuntia, joten pian glögin jälkeen kaikki ryhtyivät töihin. Laatikot saatiin uuniin, sauna lämpiämään ja vuohet ja kanat hoidettua. Huoneista tuli puhtaita ja siistejä.

Nuoret jakoivat kaksi suurempaa huonetta yläkerrassa.

- Voisin minä ottaa pari niistä minunkin huoneeseen, Tuija ehdotti huokaisten, kun Raija vei lakanoita yläkertaan.

- Niinpä kai, eikö yksi riittäisi? Tuskin niitä mummut sillä tavalla kiinnostaa. Tai mistä sen tietää. Ehkä ne tuli juuri sen takia, että tiesivät täällä olevan kypsiä, viisaita, hurmaavia naisia. Eihän meistä muut ole mummoja kuin Tuula ja Marja. Eikä nekään mitään ikäloppuja ole.

- En kai minä nyt niin tosissani sanonut. Vaikka täytyy myöntää, että voisin kyllä pyytää sen Arjan tänään selänpesijäksi, miksei Helinkin. Ne vaikuttaa kaikki mukavilta. Ja ahkeriakin ovat, Tuija kehui..

- Seuraava uljas Mummolaaksosukupolvi on saatu alulle! Me tehdään historiaa, ensimmäinen joulu Mummolaaksossa. Tää on just niinkun haaveiltiin, iso paikka lähellä kaupunkia, ja sukupolvetkin kohtaavat.

- Kyllä ne ihanteet rapisee vielä moneen kertaan, mutta kun kerran vanhetaan, niin vanhetaan yhdessä.

Alkoi jo hämärtyä, kun ensimmäiset menivät saunaan. Muut valmistelivat sillä aikaa joulupöytää ja koristelivat kuusen loppuun. Raija ja Sanna tiskasivat ja näyttivät viihtyvän muutenkin hyvin yhdessä.

- Meillä on teille yksi yllätyskin, Raija ei voinut olla paljastamatta. -Nähtiin kyläkaupassa ilmoitus, jossa joulupukki ja joulupukin muori tekevät kotikäynnin satasella. Se muorin mukanaolo ratkaisi. Mutta älä kerro vielä muille.

- On meilläkin teille pienet paketit. Mummolaakson johtokunnalta, Raija kertoi.

- Upeaa, että noin moni pääsi tulemaan. Ja erityisesti sinä, Raija kuiskasi.

Sanna punastui.

Makoisten löylyjen jälkeen kaikki kerääntyivät suuren tupapöydän ääreen. Marja vaati saada lukea evankeliumin, vaikka Piki ja Heli tuhahtivat vähättelevästi. Hiljentyminen loi kuitenkin tunnelman, jossa saattoi kuulla liikuttuneita niiskauksia.

- Ois kyllä voinu olla ees kalkkunaa, Piki kuiskasi Arjalle, joka ei myöskään ollut kasvissyöjä.

- Odota kun oot maistanu elävän ravinnon kinkkua tai pähkinäpaistosta, kyllä siinä kinkutkin unohtuu. Ja laatikoita ei voita mikään, sanoi Mari, joka oli kuullut Pikin kommentin.

Ennen joulupuuroa oveen koputettiin. Raija ryntäsi avaamaan, supisi eteisessä hetken tulijoiden kanssa, paperit rapisivat ja lopulta tupaan astui kaksi punapukuista hahmoa.

- Onkos täällä kilttejä naisia, kysyi joulupukiksi pukeutunut möreällä äänellä. Naurunremakka täytti huoneen, eikä kukaan huomannut, kuinka hämmästyneen näköisiä joulupukki ja muori partojensa ja pipojensa alla olivat.

Lahjat jaettiin ja joulupukille ja muorille tarjottiin glögiä.

Yllättäen joulupukki puhkesi puhumaan naisen äänellä.

- Anteeksi nyt vaan, mutta nyt en enää voi olla sanomatta. Oletteks te niitä Mummolaaksolaisia? Eeva me jo tunnetaankin

Joulupukki tempaisi parran pois ja joulupukin muori otti pois pipon ja puolinaamarin.

- Ei oo totta, Pirjo ja Elsa! huudahti Eeva. -Uskomatonta! Asutteks te täällä nykyään!

- Joo, eikä me tiedetty, että Mummolaakso on jo olemassa! Ei sitä tänne maalle kuule viimeisimpiä uutisia. sanoi Elsa.

Huoneen täytti vilkas puheensorina ja innostunut esittely.

- Tämä oli meidän viimeinen keikka tänä iltana. Eiköhän perusteta tässä ja nyt virallisesti Mummolaakson ensimmäinen haarakonttori meidän taloon tuonne mäen taakse, sanoi Pirjo.

Kaikki taputtivat käsiään. Raija huudahti:

- Näin se alkaa, Mummolaakso valloittaa maailman!

Saana Saarinen