HIV (Human Immunodeficiency Virus) ei ole ollut keskustelun aihe lesboille. Viranomaiset ja myös lesbot itse ovat olleet sitä mieltä, että lesboilla ei olisi riskiä saada HIV-tartuntaa. Siitä syystä harvat lesbot harjoittavat turvallisempaa seksiä. Lisäksi seksistä puhuminen on ollut lesbopiireissä vaikeaa. Normatiivinen oletus siitä, mikä on oikea lesbo ja millaista seksiä lesbo saa harrastaa on myötävaikuttanut siihen. Kuitenkin esim. Yhdysvalloissa ja myös Saksassa HIV on tullut lesboyhteisöihin. Se osoittaa, että myös lesbot voivat saada HIV-tartunnan ja tartuttaa virusta edelleen. Aiheesta on siis syytä puhua.

Tilastoista

Aidsia (Acquired Immune Deficiency Syndrom) on pidetty länsimaissa viime aikoihin asti homomiesten tautina (ks. Huotari 1993, 84-92), siksi tutkimusrahat ja -kapasiteetti suunnattiin aluksi vain tähän ryhmään. Kuitenkin virustartuntojen määrä on ollut jatkuvassa nousussa myös heteroväestössä. Suomessa puolet viime vuosina todetuista tartunnoista on tapahtunut heteroseksuaalisessa yhdynnässä. Kesään 1996 mennessä 18 % kaikista tartunnan saaneista oli naisia, suurin osa heistä (78 %) oli saanut tartunnan heteroyhdynnässä. Siinä nainen on HIV tartunnan suhteen haavoittuvaisempi kuin mies. Miehestä naiseen virus tarttuu helpommin kuin naisesta mieheen (ks. Berer & Ray 1993, 118 ja myös Valle & Ranki 1993). Tilastot osoittavat, että Euroopassa ja Yhdysvalloissa HIV- tartuntojen määrä on kasvanut naisilla nopeammin kuin miehillä (Lehmann 1996, Stevens 1994). Vuonna 1985 Euroopassa naisten osuus HIV-tartunnoista oli vielä 11 %, vuoden 1994 loppuun mennessä se on noussut 20 % (Weikert! ! 1996). Suomessa määrä on kasvanut 7 %:sta (1985) 16 %:iin (1994).

Lesbot ja myös biseksuaalit naiset ovat virallisissa tilastoissa näkymättömiä. Siihen on monta syytä. Ensiksi, tartunnat tilastoidaan hierarkkisesti todennäköisyyden mukaan: Suomessa naisilla tulee ensimmäisenä heteroseksi, sitten suonensisäisten huumeiden käyttö ja lopuksi verituotteet. Tämä tarkoittaa sitä, että jos lesbolla on tai on ollut heteroseksuaalisia kontakteja tai hän on suonensisäisten huumeiden käyttäjä, sitä tullaan aina pitämään tilastollisesti ensisijaisena tartuntamuotona.

Toiseksi kaikkien naisten oletetaan olevan heteroseksuaaleja, myös tautitilastoissa. Lääkäri, joka ei kysy asiakkaan seksuaalista orientaatiota tai käyttäytymistä, ei tule saamaan vastausta siihen. Ongelma on lisäksi viranomaisten mielivaltainen lesbon määrittely seksuaalisen käyttäytymisen mukaan. Yhdysvaltalainen Center for Disease Control (CDC) on määritellyt lesboksi naisen, jolla vuoden 1977 jälkeen ei ollut heteroseksuaalisia kontakteja. On ilmiselvää, että monet naiset tämän määrittelyn mukaan eivät voi kuulua lesbon kategoriaan. Kolmanneksi, jos nainen ilmoittaa lääkärille olevansa lesbo, lääkäri ei ehkä välttämättä ota HIV-tartunnan mahdollisuutta huomioon. Seurauksena voi olla väärä tai liian myöhäinen diagnosi.

Lääketieteessä vallitsee epätietoisuus lesbojen arjesta ja seksuaalisuudesta. Kun seksi ja seksuaalisuus määritellään miesten näkökulmasta, kysymys siitä ”Mitä lesbot tekevät sängyssä?”, ei ole harvinainen. On myös oletettu, ettei HIV tartu kahden naisen välisessä seksuaalisessa suhteessa tai että todennäköisyys on erittäin pieni. Tämä kaikki vaikuttaa sekä tutkimukseen että lesbojen seksi- ja terveysvalistukseen.

Lesbot ja HIV

Moni lesbo ajattelee, ettei HIV koske häntä tai etteivät lesbot voi saada aidsia ja perustelee näkemyksiään tautitilastoilla. Stereotypiat HIV-positiivisesta naisesta ovat, että he ovat binaisia, prostituoituja tai huumeidenkäyttäjiä. Nykyään ei puhuta virallisesti enää riskiryhmistä vaan riskikäyttäytymisestä. Kuitenkin riskiryhmäajattelu elää yhä, sekä yleisesti että lääketieteessä. Tämän seurauksena lesbot ovat jääneet aids-keskustelun ulkopuolelle.

Lääketieteen lesbouden määrittely seksuaalisen käyttäytymisen kautta on liian kapea. Tämä määrittely jättää kaikki muut lesbojen elämänalueet huomoimatta. Se sisältää oletuksen, että lesbot edustaisivat jotain erillistä ryhmää. Lesbon omaan määrittelyyn itsestään kuuluu paljon enemmän kuin vain seksuaalisuus, ja siihenkään ei liity välttämättä määrätty seksuaalinen käyttäytyminen. Ja lesbolla on muitakin erilaisia identiteettejä, jotka voivat elämäntilanteesta riippuen nousta tärkeämmiksi kuin lesbous. Lesbouteen tai itsensä lesboksi määrittelyyn kuuluu lesbon minä-käsitys ja identiteetti, elämäntyyli ja halu. Tämä määrittely kattaa erilaisia alueita kuin kapea lääketieteellinen määrittely. Tässä nousee ristiriitoja ja väärinkäsityksiä. Viranomaiset ja lesbot eivät kohtaa, he puhuvat toistensa ohi tässä asiassa.

Suojaamattomassa seksuaalisessa kanssakäymisessä HI-virus voi tarttua naisesta naiseen, vaikka riski on paljon pienempi kuin heteroyhdynnässä. Suurempi riski lesboille lienee muissa riskikäyttäytymisen muodoissa. Lesbot riskikäyttäytyvät, elämäntilanteestaan riippuen, niin kuin muukin väestö. Lesbot, yhtä vähän kuin muukaan väestö, eivät edusta mitään homogeenista ryhmää. Suuri osa lesboista on toteuttanut seksiä miesten kanssa - moni tekee sitä edelleen. Ja ulkomaiset tutkimukset osoittavat, että lesbot käyttävät silloin harvemmin kondomeja kuin heteronaiset (ks. Raiteri et al. 1994, Lemp et al. 1995, Stevens 1994). Moni lesbo toteuttaa seksiä naisten kanssa, jotka toteuttavat tai ovat toteuttaneet myös heteroseksiä. Myös lesbo saattaa käyttää huumeita, mikä voi joskus pakottaa prostituutioon. Näistä riskikäyttäytymisen tavoista lesbopiireissä ei paljon puhuta, johtuen normatiivisesta oletuksesta oikeasta lesboudesta.

Turvallisempi seksi

HIV ja tartuntareitit

HIV voi tarttua veren (myös kuukautisveren) välityksellä. Virusta on eristetty sperman lisäksi myös syljestä, emätinnesteestä, rintamaidosta ja virtsasta. HIV ei siirry hien, kyynelnesteen tai syljen välityksellä. Syljestä on eristetty aine, joka heikentää HI-virusta. Emätinnesteessä viruspitoisuus on alhaisempi kuin spermassa, mutta tartuntamahdollisuutta ei voida kuitenkaan poissulkea. Emätintulehdus nostaa samalla emätinnesteen viruspitoisuutta. HIV ei tartu ehjän ihon läpi. Sen sijaan haavaumat ja tuoreet tai tulehtuneet reijitykset (korvalehdissä, nänneissä, huulissa, häpyhuulissa) voivat olla tartuntareitti virukselle. Ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että myös ehjä limakalvo, erityisesti peräsuolen limakalvo, voi läpäistä viruksen. Sukupuolitautien aiheuttamat muutokset limakalvoissa altistavat HIV-tartunnalle.

Oman riskin arviointi

HIV-tartunnan riski on kohonnut, jos harjoittaa tai on harjoittanut suojaamatonta yhdyntää miesten tai suojaamatonta seksiä suonen sisäisiä huumeita käyttäneiden miesten/naisten kanssa. Lisäksi se on kohonnut jos itse käyttää suonen sisäisiä huumeita. Virus voi suojaamattomassa seksikontaktissa siirtyä naisesta naiseen erityisesti kuukautisten aikana. Tämä on asia, minkä jokaisen naisen, joka harjoittaa seksiä naisen kanssa, kannattaa ottaa huomioon. HIV-tartunnan mahdollisuus on myös silloin, jos käyttää naisten tai miesten kanssa sellaisia seksitekniikoita, missä seksikumppani voi haavoittua ja vuotaa verta. Riskin arvioimiseen kuuluu myös seksikumppanin kanssa puhuminen.

Miten voi suojata itsensä?

Turvallisempi seksi tarkoittaa kaikkia toimenpiteitä, joilla voi estää ruumiinnesteiden (veri, emätinnesteet, siemenneste) vaihtamisen seksikumppanin kanssa. HI-virus voi siirtyä näiden ruumiinnesteiden välityksellä. Lateksi (kondomit, auki leikatut kondomit, dental damit ja kertakäyttöhanskat) yhdistettyinä vesiliukoiseen liukastusaineeseen on hyvä suoja HIV- ja myös hepatiitti- ja sukupuolitautitartuntoja vastaan.

Turvaseksiä ovat halaaminen, suuteleminen, masturbointi jne. Sataprosenttinen turva on kuitenkin ainoastaan silloin, jos ei harrasta lainkaan seksiä toisen ihmisen kanssa - harvempi ihminen sitä vaihtoehtoa haluaa.

Lopuksi

Lesbojen mukaanottaminen aids-diskurssiin sisältää vaaran, että myös heitä ruvetaan patologisoimaan. Homimiesten tavoin heistä rakennetaan riskiryhmä. Nostaisin kuitenkin mieluummin keskustelun positiivisia vaikutuksia esille. Tärkeää on se, että HIV-tartunnan mahdollisuus tulee myös lesbojen (ja viranomaisten) tietoisuuteen. On luovuttava ajatuksesta, että lesbot edustaisivat jonkinlaista erillistä ei-riskiryhmää, jonka voi määritellä vain seksuaalisen käyttäytymisen mukaan. Keskustelu tuo toivottavasti myös mukanaan oikeaa lesboutta tai oikeaa lesboseksiä koskevien myyttisten oletusten ja normien murtumisen lesboyhteisössä sekä tietoisuuden siitä, että HIV voi tarttua naisesta naiseen.

Kirjallisuus

Berer, Marge & Ray, Sunanda (1993):
Women and HIV/AIDS. An International Resource Book.
London: Pandora Press

Huotari, Kari (1993):
AIDS kysymyksen muotoutuminen kansallisessa kirjoittelussa.
Rovaniemi: Lapin yliopisto

Lehmann, Ines (1996):
Lesbians and HIV/AIDS.
ALGP Newsletter. 5(2), 5

Lemp, Georg et al. (1995):
Seroprevalence and Risk Behaviors among Lesbians and Bisexual Women in San Fransisco and Berkeley, California.
American Journal of Public Health. 85(11), 1549-1552

Raiteri, R. et al. (1994):
Seroprevalence, risk factors and attitude to HIV-1 in a representative sample of lesbians in Turin.
British Medical Association. 70(3), 200-205

Stevens, Patricia (1994):
HIV Prevention Education For Lesbians And Bisexual Women: A Cultural Analysis Of A Community Intervention.
Soc.Sci.Med. 39(11), 1565-1578

Valle, Sirkka-Liisa & Ranki Annamari (1993):
HIV-infektio.
Suomen Lääkärilehti. 48(15), 1457-1463

Weikert, Mathias (1996):
AIDS in Europe.
ALGP Newsletter. 5(2), 3-4