ItsetuntohyvitystäZ (setalehti) 1/1998
Isakssonien puoleisten sukulaisteni joukosta löytyy joitakin tietyllä, äidinpuoleisen suvun erityisesti suomenruotsalaisena pitämällä tavalla ilkeitä ihmisiä. Eräskin isäni täti kuulemma toivotteli vuosikaudet vielä elossa olevia lähisukulaisiaan hautaan - mitä pikemmin ennen häntä itseään, sen parempi. Ja taisivatpa nämä tosiaan tuottaa sitkeähenkiselle tädille hänen ilkeän ilonsa.
Vähän sukulaisten piiriä laajemmin pääsin seuraamaan suomenruotsalaisia kun tapasin heitä homojen ja lesbojen joukossa (yksi heistäkin tosin paljastui pikkuserkukseni). He tuntuivat eroavan muista oikeastaan vain yhdellä tavalla - heiltä tuntui puuttuvan ylimääräinen palanen itsetuntoa. Puute ilmeni monin eri tavoin: ylitunnollisuutena tai kunnollisuutena, yrmeän tai siloisen tuntuisena kuorena. Aluksi näkyi se kuori, mutta ajan mittaan kävi kovin ilmeiseksi että mitä ylimielisemmältä suomenruotsalainen tuttava joskus vaikutti, sitä pienemmällä liekillä paloi itsetunnon kynttilä.
Heikko itsetunto ei tietenkään ole nimenomaan suomenruotsalaisuuteen liittyvä asia. Silti olen yleensä valmis antamaan kireän tuntuiselle suomenruotsalaiselle, ainakin jos hän on homo tai lesbo, mielessäni hiukan itsetuntotasoitusta. Ajattelen vaikkapa ettei voi olla kovin helppoa olla sekä homo tai lesbo että kuulua kielelliseen vähemmistöön - ja joutua vielä tulemaan voimakkaan suomalaisessa homo- ja lesboyhteisössä toimeen muulla kuin omalla äidinkielellään. Vaikeaa se oli ainakin eräälle tuntemalleni naiselle, joka kieltäytyi osaamasta lainkaan suomea. Hän vaati minuakin käyttämään keskustelussa pelkästään ruotsia. Kun valitin etten saanut kunnolla ilmaistua tunteitani ja tuntemuksiani ruotsiksi, hän tokaisi: "Totta kai osaat, ja jos et osaa niin se johtuu sitten tunteiden puuttumisesta." En hyväksynyt hänen sanomaansa, mutta yritin ymmärtää - oletettiinhan hänenkin ilman muuta osaavan ja puhuvan Suomessa suomenkieliselle lesbolle suomea.
Tuskin on kovin yleistä varata ihmisille mielessään itsetuntotasoitusta. "Tässäpä kopean ja etäisen tuntuinen suomenruotsalainen lesbo, annanpa hänen olla mielessäni 20% verran tavallistakin epävarmempi." Tasoituksen saanut alkaa sitten vaikuttaa mielestäni jokseenkin samanlaiselta kuin muutkin.
Epävarmuuden piilottelua kuoren alle huomaa muita herkemmin tietyissä ihmisissä ja ihmisryhmissä. Varmasti se johtuu vaikka siitä että oman taustansa ja kokemustensa nojalla näkee toisessa ihmisessä hänen erilaisuutensa ja kuulumisensa johonkin syrjäytymisalttiiseen ryhmään. Kuka minustakaan huomaa heti päältä vaikkapa kuulovammani, saati jakaa minulle sen perusteella hyvitysprosentteja kun jään mieluummin suosiolla kotiin kuin lähden vaikka kokouksiin? Ja jopa lisäprosentteja kuulovamman päälle siitä että olen lesbo? Pikemminkin moni taitaa ajatella, että hyvä vain jos kaikki pannaan edes mielikuvissa samalle tasa-arvoiselle yhteislähtöviivalle.
Jos itsetuntoprosentteja tosiaan olisi jaossa, saajien jono olisi kyllä pitkä. Kun maailmalla menee melkein minne hyvänsä missä lesboja on koolla vaikkapa lesbobaarissa tai naiskahvilassa, usein vastatullut näkee ensiksi siellä olijoiden yrmeyden. Kuori saattaa joukossa raottua omien tuttujen kesken, mutta ulkopuolisille näyttäydytään otsa rypyssä, ilottoman suljetuin ilmein. Tulijalla pitäisikin olla ämpärikaupalla lesbojen itsetuntohyvityksiä mukanaan. Homobaareihinkaan ei kannata mennä ilman riittäviä tasoittavia prosentteja, joilla pehmentää ensivaikutelmia. Entäpä trans-ihmisten yhteisöt sitten? Minulla ei ole niistä omakohtaisia kokemuksia, mutta moni tuttava on puhunut niistä vähän samaan tapaan kuin suomenkieliset sukulaiseni ruotsinkielisistä. Kirpeyttä tuntuu hehkuvan kaikkialta missä sateenkaarikansaa on koolla.
Oikeutettu ylpeys ja omanarvontunnon korostaminen, yhteen kokoontuminen tunnuksin ja karnevaalein ovat helpottaneet tätä suurta epävarmuutta, mutta eivät sentään poistaneet. Toisaalta juhlapuheet ja vaatimukset luovat muillekin mielikuvaa uhmakkaasti omia etujaan tahtovista (ehkä jopa hankalista) ihmisistä, joihin ei välttämättä ole kovin helppo samaistua.
Kun seuraavan kerran kohtaat yrmeän lesbon, ylimielisen oloisen homomiehen tai teräväkielisen trans-ihmisen, mieti montako prosenttia itsetuntotasoitusta tarvittaisiin, jotta saisit nähtyä kovan pintakuoren ohitse. Kukapa tätä hyvitystä tietäisikään paremmin punnita kuin me itse - ja ne joilla riittää kanssaihmisyyttä mielikuvituksen avaruudeksi asti.