Toisenlainen tähtitaivasZ (setalehti) 1/1996
Eksaktit luonnontieteet ovat kovin, kovin persoonatonta puuhaa. Moni meistä pystyy luettelemaan mahdottomat määrät homomuusikoita tai lesbokirjailijoita. Mainitkaapa ihan vain vastapainoksi muutama lesbofyysikko tai homotähtitieteilijä!
Asia on minulle läheinen jo siksi että pääaineeni yliopistolla oli teoreettinen fysiikka, "Mitä se semmoinen on?" -tyyppisten kysymysten taattu lähde. Varsinaisesti harrastelin painovoiman historian tietyn vaiheen tutkimista, ei siis mitään kovin vaativaa. Siinä sivussa oli helppo huomata asian vierestä, että Einstein oli aikoinaan kirjoittanut nimensä homoseksuaalien tasavertaisia oikeuksia 1910-20 luvun Saksassa ajaneen addressin alle muiden vaikuttajien muassa.
Einstein oli avara mieleltään, mutta hetero. Koko ajatus eksaktin tieteen tekijöiden sukupuolisesta käyttäytymisestä oli kuitenkin hiukan hankala. On näet niin, ettei fysiikan ja tähtitieteen tutkimukselle omistetuissa ympäristöissä aina kovin painoteta kaikkea sitä, mitä "yksityiselämäksi" kutsutaan. Halutessaan voi yrittää opiskella tiettyjä tieteenaloja tarvitsematta lainkaan selostaa intiimejä asioitaan kolleegoille.
Onkin aivan varmaa, että luonnontieteissä toimii ties miten paljon homoja ja lesboja, jotka sulautuvat neutraalisti tähän maisemaan, jossa omalla seksuaalisuudella ei tunnu olevan kovin väkevää roolia. Itsekseen voi työpöydän äärellä miettiä, oliko Isaac Newton tosiaankin homo vai vain ns. vaikea luonne, ja pudistaa päätään homomatemaatikko Alan Turingin surulliselle kaappielämälle ja epätoivoiselle itsemurhalle.
On siis aivan tavallista ettei eksakteihin luonnontieteisiin innostunut homo tai lesbo edes yritä olla kaapissa, koska koko ala on tavallaan kaikille yhtä kaappia. Homoyhteisön jäsenenä pääsee sitten ottamaan vahinkoa takaisin ja viettämään sosiaalista aikaa "kaltaistensa" parissa. Siellä taas kukaan ei ehkä ole kummemmin kiinnostunut siitä mitä teet tieteessä työksesi. Jos olet vaikkapa sosiaalialalla, saat siitä jutun todennäköisesti luistamaan tuttujen parissa. Mutta samojen ihmisten katse alkaa väistämättä harhailla heti kun alat pohdiskella fysiikan tai kemian ajankohtaisia suuntauksia ääneen.
Olen muiden puuhieni ohella hoitanut osa-aikaisesti Helsingin yliopiston tähtitieteellisen observatorion kirjastoa toistakymmentä vuotta. Siinä ajassa olen taatusti ollut tekemisissä joka ikisen laajahkoon kirjastoomme kuuluvan pienemmänkin painotuotteen kanssa. Niitä on 1600-luvulta nykypäiviin, eikä yhdessäkään tietääkseni lue sanaa "homoseksuaali". Painettua tähtitieteellistä tietoa on sentään laitoksella parisataa hyllymetriä.
Sitten posti toi kirjastoomme erään tähtitieteellisen seuran, Astronomical Society of the Pacificin kansantajuiseksi toimitetun lehden, Mercuryn, vuoden 1995 viimeisen numeron. Julkaisu on tullut kirjastoomme parinkymmenen vuoden mittaan. Otin lehden kuoresta, leimasin ja merkitsin yläkulmaan tulopäivän, 2.1.1996. Sitten katsoin kantta jossa luki hätkähdyttävästi: "Gay and lesbian astronomers". Homo- ja lesbotähtitieteilijät. Lehden artikkelissa, taatusti ensimmäisessä laatuaan, kirjoittaja kertoo opiskeluaikaisesta miestuttavastaan: "Hän ei ollut koskaan maininnut tyttöystävää, mutta hänhän olikin astrofyysikko, joten asiassa ei ollut mitään kummallista." Artikkelissa haastatellaan useita kaapista astuneita tähtitieteilijöitä nimineen ja kuvineen.
Ehkä tapaus ei kuulosta kovin merkittävältä. Jossain lehdissä ja kirjoissa on toki käsitelty aivan kaikkea, ja aivan kaiken seassa myös eksaktien tieteiden homo- ja lesbotutkijoita. Tieteen filosofiaa ja sosiologiaa on viljelty myös näillä saroilla. Mutta ne lehdet ja kirjat eivät ole olleet niitä joita tähtitieteen kirjastoihin huolella kirjataan, suurissa ja pienissä observatorioissa maailman joka kolkassa, sielläkin missä homoseksuaaleista ei muuten hiiskahdetakaan.
Kirjoituksen otsikossa siteerataan haastattelututkimusta: "Homo- ja lesbotähtitieteilijät ovat lohduttoman näkymättömiä, ja se sattuu." Sattuu totisesti, sillä miksi muuten minäkin, parkkiintunut julkilesbo, tuntisin kuin pienen ihmeen tapahtuneen tuon yhden artikkelin ilmestymisen myötä? Tieteen tekemiseen ja ymmärtämiseen sisältyy sentään sen mittaista älyllistä intohimoa, että sen kokee mieluummin kokonaisempana ihmisenä.