Pervo? Ei milloinkaan!Z (setalehti) 3-4/1995
Monen muun lailla en ollenkaan pidä sanasta "pervo". Olenko konservatiivi - enkö seuraa kehityksen uusia tuulia? Olenko sellainen "normilesbo" joka on hitaasti hiertänyt itselleen lesbonimekkeellisen lokeron, jonne on vakaasti valiten juuttunut?
Nimeäminen on aina ollut vaikeaa. Kun selaa vanhoja suomalaisia homojulkaisuja, huomaa ilmaisujen olevan lähinnä lainoja ja leimoja: "gay", "poikkeava", "naista rakastava nainen", "homoseksuaali" ... Itsemäärittelyyn on ollut olemassa "meikäläinen", "kiva", "setalainen" ja nyt jopa "pervo".
Pervo sellaisena kuin sitä on tarjottu käyttöön poikkeaa monin tavoin kantasivistyssanastaan "perverssi". Muistan miten eräs hyvä ystäväni käytti 1980-luvulla taisteluhenkistä rintanappia jossa luki 'member of a perverted minority'. Teksti kertoi erilaisuuden tunteesta, tarpeesta määritellä itsensä positiivisessa mielessä "tosi perverssiksi".
Sen sijaan pervo voi määritelmän mukaan olla kuka vain, joka tuntee olevansa poikittain "normiheterouden" kanssa. Pervoja onkin kaikkialla, riippumatta sukupuolesta ja mieltymyksistä. Jos olet hiukan outo, ja tunnet määritelmän "pervo" omaksesi, voit liittyä mukaan joukkoon, jopa ilman homoelämänkaareen perinteisesti kuulunutta kaapista ulostulon tuskaa. Pervon ei tarvitse väkinäisesti todistaa olevansa oikea hintti tai lesbo, eikä antaa näyttöä sopeutuvaisuudestaan olemassaoleviin määritelmiin. Pervo voi olla kodikas ja rauhallinenkin, mutta hän on siis ehdottomasti, jännittävän epämääräisesti juuri pervo.
Vanha perverssiksi lukeutunut ystäväni ei olisi suurin surminkaan suostunut laimentumaan pervoksi. Hän oli luopunut elämäntapansa takia paljosta. Muutaman villin ja vapaan opiskeluajan vuoden jälkeen tietoisuus yhteiskunnan menetetystä hyväksynnästä syöpyi hänelle syvälle lihaan. Hän olisi ehkä miettivästi hymyillen, ilahtuneenakin hyväksynyt nykypäivän pervot, mutta pitänyt pervoutta loputtoman paljon omia valintojaan konservatiivisempana asiana.
Maailma muuttuu. On tietenkin hyvä, että homot ja lesbot eivät enää seiso yksinäisinä sotureina seksuaalisen vapautumisen ristiaallokossa. Pervo-käsitteessä voidaan ehkä nähdä aavistus laajempaa rintamaa. Silti en voi tyytyä olemaan pervo, sillä siinä hailentuu se mitä kaikkea olen, eikä syvene. En tunne erityistä tarvetta samaistua siihen kirjavaan ja kieltämättä hauskan värikkääseen pervojoukkoon, joka nyt pistää silmään ja näkyy.
Me, jotka emme ole pervoja, olemme monenlaisia. Meidän keskuudestamme löytyy vanhaa lesbofeministiä, sekalaista "olen minä vain" irrottautujaa, toinen jalka kaapissa, toinen kapakassa seisovaa virkamiestä. Kukin meistä hylkii pervoterminologiaa omista syistään, eikä niissä syissä ole kovin montaa yhteistä nimittäjää.
"Ole pervo vain," sanovat pervot. "Olet kumminkin pervo, joten paras ottaa sana käyttöön" jatkavat monet. Tästäkin kuulee hyvin, ettei pervous ole erottautumisen, vaan sulautumisen alaan kuuluva käsite.
Kuulun kuitenkin liian monen erilaisuuden piiriin löytääkseni pervoudesta kodikkuutta ja rauhaa. En kiellä keneltäkään mieleistä sanaa omalle olemiselleen. Olkaa siis minun puolestani pervoja, te jotka olette. Mutta kun pervotermin syleilyyn aletaan sulkea nekin jotka eivät sitä halua katteekseen, tehdään rikkomuksia homojen ja lesbojen minuutta ja itsensä määrittelyn luontevuutta vastaan.