Verkon vangit ja vapautetutZ (setalehti) 1/1995
Jo vanhaksi vitsiksi on muodostunut pilapiirros, jossa koira istuu päätteen ääressä. Kuvateksti kertoo: "On the Internet, nobody knows you're a dog." Verkossa kukaan ei tiedä että oikeastaan oletkin nelijalkainen.
Nykyään kuvansa voi asettaa esille verkkoon ja sitä kautta kai todistaa kuuluvansa ihmislajiin. Muuten mikään ei ole sähköisessä maailmassa kovin varmaa. Ihminen, jonka sanat tulevat ruudullesi parissa sekunnissa, voi olla aivan kuka ja mikä tahansa. Sama pätee toisin päin: verkossa sinäkin voit rikkoa rajasi. Siinä piileekin tietoverkon eräs suurimmista viehätyksistä.
Joudumme arkielämässä lajitelluiksi siisteihin laatikoihin joihin emme aina tunne kuuluvamme. Muistan miten eräskin lesbo, jonka kanssa olin vaihtanut ehkä yhteensä viisi lausetta, tarjoili minulle laajan analyysin luonteenvioistani. "Minun" vikani olivat kuulovammaisille ominaisina pidettyjä stereotyyppisiä piirteitä: vaativa, itsekäs, vihamielinen. Se että hänellä oli mahdollisuus tehdä minusta havaintoja 'reaalimaailmassa', eli kuulla ja nähdä minut, ei tarkentanut hänen minusta saamaansa kuvaa milliäkään ohi tuon varmaotteisen vammaisstereotypian.
Luokittelu on houkuttelevan helppoa. Pitkä ihminen koetaan yleisesti vaikutusvaltaisemmaksi kuin lyhyempi. Jos päähän on sattunut kumman muotoinen nenä, on itse ihminenkin muka jotenkin outo tai onneton.
Kun kirjoittaudut verkkoon, ulkonainen katoaa, ja vain sanasi näkyvät muille. Voit olla sellainen kuin aina halusit, tai kokeilla mitä vain naamiaisasuja. Voit tekeytyä eri sukupuoleen ehkä pelkän leikin ja jännityksen vuoksi, tai pitää muita epätietoisina iästäsi, sijainnistasi, jopa aikeistasi. Internetillä on käyttäjiä kymmenin miljoonin, ja jokaiselle löytyy jokin rooli jostakin verkon mutkasta.
Kun todellisen minänsä toteuttajat ja kätkijät kohtaavat, toden ja valheen rajat hämärtyvät. Jos tapaat verkossa hehkeän kolmikymppisen urheilevan australialaisnaisen, saat miettiä hartaasti, onko hänellä ikää 14, 30 vai 54, onko naissukupuoli ilmoitettu rehellisesti, tai onko harrastus vain kiihoke huomiosi herättelemiseksi. Ehkä uusi verkkoystäväsi (tai -rakastettusi) onkin sukkelasanainen nuori mies, tai muuten vain jotain muuta kuin miltä näyttää? Kun arjen laatikosta pääsee astumaan ulos, ei mikään pian pidättele. Vai pidätteleekö?
Verkossa kukaan ei ehkä tiedä kuka olet, mutta sinua kuunnellaan ja tarkkaillaan. Kun luulet sanojesi kulkevan ohi huomaamatta, jossain joku muistaa ne sinun sanomiksesi, ja lukee tulevaisuudessakin sanasi se muistikuva mielessään. Jonkun säälimätön katse leikkelee ohimennen huitaisten kirjoittamastasi esiin vikoja - kevytmielisyyttä, ajattelemattomuutta ja jopa ilkeyttä. Jos joskus toistat hänen mielessään samat tunnelmat, olet päässyt uuteen lujaseinäiseen laatikkoon, antamasi mielikuva ja maineesi loppuunkäsiteltyinä.
Ovatko mielikuvat joskus todellisiakin? Eräällä postilistalla jota seuraan, mietittiin ihmisiä, joiden käytös toistaa samaa petollista kaavaa. Joku kertoi ihastuksestaan: "Tutustuin häneen verkossa, tapasimmekin. Hän oli kertonut minulle itsestään selviä valheita. Kuulin myöhemmin hänen käyttäytyneen samoin ennenkin. Nyt hän on jo iskenyt seuraavan naisen - pitäisikö minun kirjoittaa tälle ja varoittaa?" Seuranneessa keskustelussa ilmeni, että samanlaisia tapauksia - ihmisiä joiden huono maine tiedettiin - riitti pitkä rivistö. Silti kaikki arastelivat nimien mainitsemista. Jokainen keskustelija oli etsinyt verkosta oman kokemisen ja ilmaisun vapautta, eikä kukaan halunnut rajoittaa sitä keneltäkään muulta.
Kun olemassaolo sähköistyy, hahmottamisen ja laatikoinnin ulottuvuudet mullistuvat. Pian käy kai niin, ettei verkossa kukaan enää tiedä varmuudella että olet ihminen.