Hinttilesbon tunnustuksiaSETA-lehti 6/1993
Olen pakinoinut monenlaisista yleistärkeistä aiheista. Ollaan siis välillä kevytmielisiä. Mikäpä olisi sen kevytmielisempää, kuin ihmisen toivekuvat ja mieltymykset.
Kun raja Helsingistä etelään madaltui, ja tuttavat alkoivat tavata virolaisia lesboja, he vertailivat kiinnostuneina tämän uuden lesboyhteisön jäseniä suomalaisiin. Muistan jonkun kertoneen, että naiset, jotka eivät tarkalleen tienneet, miltä lesbon tulisi näyttää, saattoivat olla ulkoisesti todella erilaisia kuin täkäläiset.
Miltä lesbon siis pitäisi näyttää? 1970-luvulla, kun tutustuin helsinkiläiseen lesboyhteisöön, se oli ainakin minulle epäselvää. Pitkät housut piti tietysti olla, mutta mitä muuta? Pitikö olla naisellinen, poikamainen, karski, runollinen?
Käytäntö osoitti, että ruutupaidalla ja jonkinlaisilla housuilla upposi massaan melko hyvin. Tosin lesbofeministisissä piireissä vallalla ollut naisellis-itämainen pukeutumistyyli toi mukaan omat soveltamisongelmansa, joiden ansiosta vaatekaappiin kasaantui ties millaisien pukeutumisyritysten tuloksia. Tavaraa kertyi kauhavalaispuukosta kiiltonahkaisiin korkokenkiin.
Lesbourani alkuvuosien totuutena tuntui olevan naisten monennäköisyys. Jokainen oli määritelmän mukaan kiinnostava ja omalla tavallaan viehättävä. Kuitenkin naisissa, joista kiinnostuin, oli kaikissa jotain samanlaista. Mieltymyksiään oli muillakin.
Nyt kypsään ikään asti asiaa mietittyäni olen joutunut tunnustamaan itselleni tämän aiemmin epäkypsältä tuntuneen mutta hyvin todellisen seikan. Ei, en ole kiinnostunut "naisista" yleensä, enkä edes useimmista lesboista. Makuni naisten suhteen on itse asiassa hyvin rajoittunut.
Kun vaikeudet oman mieltymysprofiilin määrittelyssä loppuisivatkin tähän, mutta lisäksi täytyy vielä selvittää, millaisena tuntee itse eniten vetoavansa naisiin, joista on kiinnostunut. Väistämättä käy niin, että mieltymykset käyvät niin ristiin, että moni meistä valitsee mieluummin väljemmät kriteerit kuin uskaltaa asettaa näin "ahtaita" rajoja itselleen. Paheksuen moisista "rooleista" yleensä puhutaankin.
Erityisesti "butch" ja "femme" ovat monille turhia amerikkalaisperäisiä heteromuottiin takertuneiden lesbojen muotirooleja, siitä huolimatta, että niillä on juurensa vuosikymmenien takana ja peräti Euroopassa. En kuitenkaan ole kiinnostunut edes tuosta butch/femme -vastakohtaparista, vaan eroottinen olemukseni on kerta kaikkiaan kohdalla butch/butch.
Mitä naisellisia puolia naisessa onkin, sen on parasta tulla näkyviini selvästi ei-feminiinisessä, mahdollisimman poikamaisessa muodossa, jotta katsoisin naista kahdesti. Ja hänellä on oltava sama outo taipumus.
Mikäli joku vakavalla mielellä näitä kirjoituksiani lukeva nyt luulee minun vähättelevän naiseutta tai femme-roolivalintoja, en voi muuta kuin anella ymmärtämystä. Tällainen olen, ja tällä lailla suuntautunut, eräänlainen hinttilesbo.
On hyvä muistaa, etteivät eroottiset mieltymykset ole rajoituksia vaan mahdollisuuksia. Butch saattaa olla nainen viehättävimmillään, kun hänestä houkuttelee esiin houkuttelevan, vastakohtaiselta tuntuvan pehmeyden. Pinta voi olla kova mutta huulet pehmeät.
Mille lesbohistorialliselle kirpputorille kannattaisi luovuttaa kaapistaan se kaikki, mitä sinne tuli kerättyä etsikkoaikoinaan? Entä mihin säilöä entiset harmaat minänsä jotka tarkastelivat halunsa kohdetta liikuttavan arasti?