Kun homot muuttuivat keltaisiksi
Z (setalehti) 5/1998
Olin sattumankauppaa elokuun ensimmäisellä viikolla Amsterdamissa Gay Games -kisojen aikaan. Enpä minä ollut mitenkään varustautunut sinne menemään, mutta kun vastaan tuli hyvä asuntotarjous, en raskinut kieltäytyä. Tuttuun paikkaan on helppo lähteä.
Vai oliko tämä se vanha tuttu Amsterdam? Kaupunki oli ripustettu täyteen kelta-punaisia viirejä, joissa kisavieraat toivotettiin tervetulleiksi kaupunkiin. Ja kun oikein kauan oli jaksanut seistä pitkissä jonoissa, sai kaulaansa keltaisen valokuvallisen kisapassin. Muistan miten 1970-luvulla kyseltiin: "Entä jos kaikki homoseksuaalit muuttuisivat vihreiksi?" Silloinhan heitä parveilisi joka paikassa! Amsterdamissa homomiehet ja lesbot kuljettivat kaulassaan kirkkaankeltaista lappua, joka hyvin ajoi saman asian. Kisapasseja tuli kaupungilla vastaan parin metrin välein.
Yhtä epätodellinen oli tunnelma avajaiskatsomossa. Stadionilla, jolla yleensä pelataan jalkapallo-otteluita, oli ne tavalliset oluen-, pizzan- ja makkaranmyyntitiskit. Niin kauas kuin silmään siinti, penkkiriveillä istui kymmenintuhansin ihmeen samanoloisia homomiehiä, hiukan lesbojakin, jotka näyttivät siltä kuin olisivat nousseet lukemattomilta kotisohviltaan lähteäkseen perheen kesken hurraamaan kotijoukkueelle ja ostamaan välillä virvokkeita avajaisten höysteeksi.
Varmaan kisat olivat monille urheilijoille tärkeä ja koskettava tapahtuma. Tavalliselle kisaturistille ihmeellistä oli kai homojen ja lesbojen voimakas läsnäolo - kokonainen viikko heihin törmäämistä kaduilla, ruokakaupoissa, raitiovaunuissa, aivan kaikkialla missä ihmisiä ylipäänsä liikkuu. Kerta kaikkiaan ei kaupungista löytynyt viikon mittaan hetkeä eikä paikkaa, missä olisi mitenkään voinut yrittää kuvitella olevansa yksinäinen homoseksuaali heteroseksuaalien valtameressä. Ei ollut kerrassaan mitään tarvetta etsiskellä "meikäläisten tapaamispaikkoja" karttojen ja opaskirjasten kanssa, kun meitä tulvi joka kadunkulmassa vastaan.
Viikon erikoisiin elämyksiin kuului Moskovan sirkus, joka oli kesän ajan esiintynyt kaupungissa. Sirkuksella oli maanantaisin lepopäivä, mutta Gay Games -viikon maanantaiksi oli järjestetty erityinen "homojen ja lesbojen ilta sirkuksessa". Sirkustirehtöörinä puuhasi kuohuttaviin, joka väliajalla vaihtuviin asuihin puristautunut drag queen.
Ohjelmanumeroina mainostettiin mm. masokistisia siperiantiikereitä, lesbokääpiöiden temppuja tekemään opetettuja kotikissoja, dildoilla taiturimaisesti pallottelevaa kaunista poikaa... Toki sirkusareenalla kiersi myös tiukkaan nahka-asuun pukeutunut prätkäkundi, joka esityksensä päätteeksi jätti naisavustajansa ja karautti pukuhuoneeseen mies takasatulassa.
Tuttava, jonka kanssa päädyin sirkuskatsomoon, arveli hiukan kyynisesti, että venäläisillä sirkusihmisillä oli täytynyt olla melkoinen rahan kaipuu kun olivat myyneet itsensä tällaisessa paketissa yleisölle. Esitykset olivat kylläkin vanhaa tuttua venäläistä sirkuslaatua, sellaisena kuin minä sen muistan parin vuosikymmenen takaa. Siis jopa Moskovan sirkuksen tapainen perinneinstituutio voidaan tarjota homokatsojien mielen mukaiseksi muokattuna versiona, kun se kannattaa.
Lisää muuttuneen maailman tuntoja koin käydessäni vanhoja lesboja ja homoja esittelevässä valokuvanäyttelyssä. Sen kuvat olivat kovin kodikkaita. Kustakin pariskunnasta oli mustavalkokuva omassa talossaan ja värikuva omassa puutarhassaan. Kuvateksteissä kerrottiin nimet ja montako vuosikymmentä oli vietetty yhdessä. Kuvien vanhukset olivat reippaita, onnellisia, ja yhä edelleen yhdessä. Mukaan oli päässyt pari yksittäisen vanhuksen kuvaa - jostain syystä nämä paritta kuvatut eivät hymyilleet. Avajaisissa näitä vaaleanpunaisia veteraaneja tungeksi kadulla asti, kun kaikki eivät mahtuneet galleriaan sisään.
Säilyttelin keltaista kisapassiani kaulassa lentoasemalle, lentokoneeseen, ja aina Helsinkiin saakka. Jo lentoasemalla olin ykskaks yksinäni passeineni. Kotona Helsingissä ihmiset näyttivät täsmälleen yhdeltä harmaalta heteroseksuaalien mereltä. Tosiaan, miltä he näyttäisivätkään, jos kaikille homoille ja lesboille ripustettaisiin huomenna keltainen lappu kaulaan!