Etsitään samanhenkistä seuraa
Z (setalehti) 6/2000
Kukapa ei olisi joskus lukenut tämänkin lehden kontakti-ilmoituksia. Niitä silmäilevät monenlaiset ihmiset, nekin jotka eivät ilmoita tai vastaa. Uteliaisuudella on totta kai osuutensa. Keitä nämä ilmoittajat ovat? Miten he esittävät asiansa? Kuka heille vastaa ja miksi? Entä mikä ilmoituksessa oli pysähdyttävää tai tavanomaista? Oliko teksti rehellinen, runollinen, varovainen vai räväkkä? Luemme, koska ihmiset ja heidän sanoiksi puetut odotuksensa kiinnostavat.
Samansukupuolista seuraa on Suomessa etsitty lehti-ilmoituksin jo useita vuosikymmeniä. Minulla on hyllyssä vanhoja "96"-lehtiä, joiden vuosikerroista löytää ilmoituksia nykyhistoriamme hämäristä ajoista asti. Vuoden 1969 viimeisessä numerossa ilmoiteltiin näin:
"HELSINKI. Täällä musiikinopiskelijatyttö 23/171/54, hyvännäköinen, herkkäluontoinen esteetikko. Etsin ystävätärtä samoin ajattelevista nuorista naisista. Musiikin ohella olen kiinnostunut kaikista taiteenilmiöistä, erityisesti runoudesta. Rakastan luontoa, tähtiä, kynttilöitä, viiniä, hyvää keskustelua... Kirjoita jo tänään." ("96" 4/1969)
30 vuotta sitten tapaamispaikat olivat vähissä, homoseksuaaliset teot vielä rikollisia, eikä ilmoituksen saaminen päivälehtien henkilökohtaista-palstoille useimmiten onnistunut. Silti "samanhenkistä" seuraa etsittiin ja kaivattiin, aivan samoin - ja monesti samantuntuisin sanoin - kuin nykyäänkin.
Selaan vuoden 1970 lehdistä "nainen etsii naista" -ilmoituksia."Kaksosnainen hakee kirjeystävää", "poikatyttö poloinen on vailla suloista, hellää tyttöä", "tumma, vähän pyöreähkö tyttö etsii poikatyttöä ystäväksi". Läheskään kaikki ilmoittajat eivät ole Helsingistä, vaan esimerkiksi Kajaanista kirjoittaa "hauskannäköinen, poikkeavaksi ja avioliitossa onnettomaksi itsensä tunteva rouva". Keski-Suomesta on haussa "pikkukaupungin ympyröissä vaitiolemaan tottunut nainen Jyväskylässä". Etsijöitä ja kaipaavia on Turkua ja Simpelettä myöten - edelliseltä paikkakunnalta on "yksi kompastunut sydän joka pamppailee yhä toivossa saada oma ystävä".
Silloinko, vai jo aikaisemmin käynnistyi seksuaalipoliittinen muuttoliike Helsinkiin ja muihin isompiin kaupunkeihin? Suuremmilla paikkakunnilla saattoi elää vapaammin, ja melkein kaikki tuntui 30 vuotta sitten tapahtuvan nimenomaan Helsingissä. Vuonna 1971 oltiin esimerkiksi Haapavedellä maaltamuuttoaikeissa: "Olen 22-vuotias, tumma autoilusta ja musiikista pitävä orpo harhailija. Löytyisikö Helsingistä lämminsydämistä ystävää, joka tarjoaisi minulle kodin siksi aikaa, kunnes työnantajani toisin määrää? Haluaisin ystävän, joka raskaan työpäivän jälkeen antaa hellyyttä ja ymmärtämystä. Kuva kiva yllätys." ("96" 1/1971)
Lehdessä vuoden 1970 molemmin puolin ilmoittaneet naiset olivat omien sanojensa mukaan naisia tai tyttöjä - löysin alkuvuosien ilmoituksista vain yhden itseään "lesboksi" nimittäneen ilmoittajan. Etsityt olivat ilmoituskielellä samoin naisia ja tyttöjä, joiden sukupuoliseen suuntaukseen viitattiin sievästi adjektiivilla "samanhenkinen".
Lesbouteen liittyvät lainasanat olivat vasta aloittamassa maihinnousuaan Suomeen. Vanhoissa 1970-luvun "96"-lehdissä esiintyy englannin "bulldykestä" väännetty "härkälesbo". Ko. käsite löytyy mm. tästä räväkästä, varsin selkeästi helsinkiläisestä ilmoituksesta: "Kyllästynyt, itsekäs ja turhamainen musiikinopiskelijatar etsii ehdottoman älykästä, riippumatonta, edes jotakuinkin yksilöllistä ja esteettisesti orientoitunutta tyttöseuraa. Hiiret, härät, valittajat ja maailmanparantajat sekä ei-akateemiset, älkää todellakaan vaivautuko. En vastaa kaikille."("96" 4/1972)
Ilmoituksilla on ollut aikansa ja paikkansa. Varhaisesta "96"-lehdestä löytyy kaikkiaan satoja ilmoituksia. 1980-luvun alussa, minun päätoimittajakaudellani, ilmoituksia alettiin julkaista SETA-lehdessä, ja 1990-luvulla varsin monissa muissakin lehdissä sitä mukaa kuin asenneilmapiiri lauhtui ja lämpeni.
2000-luvulla internetissä ilmoittaminen on käynyt niin arkiseksi, ettei voi muuta kuin hämmästellä, mistä ilmoittavaisia riittää kaikkialle. Onko heitä todella niin paljon että lähes jokaisella deittipalvelulla on varaa ylläpitää omaa "nainen etsii naista" -palstaa? Se ainakin on varmaa, että etsijöitä on koko ajan enemmän. Vuoteen 1969 verrattuna ilmoitukset ovat käytännössä jo monisatakertaistuneet.
Löytävätkö ilmoittajat etsimänsä? Joskus varmaan löytävät, joskus eivät. Monien mieltä ehkä vaivaa se, että juuri heidän piti turvautua ilmoitukseen, kun seuraa ei muuten löytynyt. Onnekkaat sattumat ja vastustamaton vetovoima ovat kumminkin olleet Suomen olosuhteissa sen verran harvinaisia, että ihan varmasti ilmoitukset ovat taanneet lukemattomille ihmisille paremman flaksin kuin ilman. Ja tottakai - niitä "samanhenkisiä" ystäviä.