Tarjan aikaanZ (setalehti) 2/2000
Z-lehti meni tällä kertaa painoon kaksi päivää ennen kuin selvisi, kenet Suomen kansa valitsi presidentikseen helmikuun 2000 vaaleissa. En siis tiennyt, kummasta tuli presidentti, Tarjasta vai Eskosta. Syksyllä, kun ehdokkaita vielä oli useita, ihmettelin itsekseni, mihin me oikeastaan tarvitsemme presidenttiä. Toki jokaisella valtiolla on jonkinlainen keulakuva - johtaja jonka todellinen valta vaihtelee. En kuitenkaan ollut, enkä taida olla nytkään täysin vakuuttunut presidentinviran tarpeellisuudesta. Muut tuntuvat olevan, joten olkoon siis Suomellakin presidentti, tottumuksen voimasta.
Myös yhdistyksillä pitää olla puheenjohtajat. Vaalikampanjan kuluessa lehdissä ja televisiossa oli moneen kertaan esillä Tarja Halosen toiminta SETAn puheenjohtajana 1980-luvun alussa. Eräs lehti oli kysynyt Haloselta itseltään, miksi juuri hän ryhtyi tehtävään - miksei joku muu? Miksi heteroseksuaali naiskansanedustaja johti Seksuaalinen tasavertaisuus ry:tä? Tämä vastasi suunnilleen, että siihen aikaan homoseksuaalit itse arastelivat toimia niin näkyvässä asemassa. Ehkä haastattelu ei anna tarkkaa kuvaa siitä, miten Halonen todella koki roolinsa SETAn puheenjohtajana, mutta lausunnosta saa sen kuvan että SETA tarvitsi asialleen esitaistelijoita, ja että Tarja Halonen halusi olla sellainen.
Olin itse SETAn hallituksessa Halosen aikaan, ja myös Leo Hertzbergin ja Bo Ahlforsin - samalla lailla "ulkopuolisia" ja näkyviä molemmat - aikaan. Oliko todella niin, että SETAssa ei ollut ketään riittävän rohkeaa aktivistia puhettamme johtamaan? Minusta asia oli pikemminkin niin, että siihen aikaan pyrittiin SETAn painoarvon lisäämiseen päättäjiin päin. Tunnetut ja arvostetut "ulkoa" mukaan tulleet puheenjohtajat koettiin näkyvämmiksi kuin tuntemattomat setalaiset.
En tietysti enää muista 19 vuoden takaisia aikoja erityisen tarkasti, enkä sitäkään, mitä kaikkea tapahtui Halosen vuoden mittaisella puheenjohtajakaudella. Vanhoja lehtiä ja pöytäkirjoja selaamalla huomaan hänen mm. tehneen 1981 eduskuntakyselyn, jossa tiedusteltiin mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä ns. kehotuskiellon kumoamiseksi. Lisäksi kyselyssä oli puhetta homoseksuaaleihin kohdistuvan syrjinnän kartoittamisesta ja toimista sen poistamiseksi.
Sen sijaan muistan kyllä "Halosen ajalta" pieniä detaljeja: puheenjohtajan pieni tytär SETAn toimiston IBM-sähkökoneen kimpussa; Halonen selostamassa Vasenhomo-ryhmän keskustelutilaisuuden vieraana, miksi SETA ajaa juuri niitä asioita jotka kuuluvat sen ajettaviksi, eikä esimerkiksi maailmanrauhaa; lakinainen Halonen selostamassa vapautuspäivillä uhmakkaasti ja tahallaan kehotuskieltoa rikkoneille ja poliisikuulusteluihin kutsutuille aktivisteille, miten rikosasiaa käsitellään, ja mitä on odotettavissa. Oliko hän ehkä harmissaan setalaisten spontaanista, räväkästä toiminnasta? Jos oli, hän otti tilanteen sellaisena kuin se tuli eteen, ja neuvoi meitä huimapäitä parhaansa mukaan.
Myöhemmin, kun Halonen oli oikeusministerinä, monet setalaiset tietysti odottivat hänen pyyhkäisevän kehotuskiellon pois rikoslaista äkkiä ja leveällä punakynällä. Näin ei silloin tapahtunut, eikä Halonen myöskään ministerinä toiminut SETAn tavoitteiden puhenaisena. Muistan tämän aiheuttaneen kohtalaisen suurta pettymystä - eikö Halonen enää ollutkaan niiden asioiden puolella, joita hän oli SETAn puheenjohtajana ajanut? Toki oli, mutta niitä asioita - seksuaalisen tasavertaisuuden asiaa - ajettiin hitaasti ja hiljaa, vaikka lopulta myös varmasti.
Kehotuskielto hävisi rikoslaista osana sen varsin pitkään jatkunutta kokonaisuudistusta. Siihen mennessä kun se siirtyi historiaan, yllättävän harvat enää muistivat tai huomasivat koko muutosta. Seksuaalisilla vähemmistöillä on nykyään Suomessa myös kattava syrjintäsuoja, vaikka siitäkään ei enää paljon puhuta. Saavutuksista ollaan yllättävän hiljaa, kun niistä on tullut niin perin arkisia.
Nykyään monet seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksiin liittyvät asiat ovat kansainvälistyneet. Vähemmistöjen oikeudet muistava seksuaalipolitiikka on alkanut vakiintua Euroopan Unionin ja Euroopan neuvoston arkeen, eikä heteroseksuaalinen poliitikko ajamassa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ole enää mikään suuri harvinaisuus. Ei-heteroseksuaalinen poliitikko ei myöskään ole enää tuntematon olento. Maailma on muuttunut niistä ajoista, jolloin kansanedustaja Tarja Halonen toimi SETAn puheenjohtajana vuoden antaakseen SETAn tavoitteille niiden silloin kipeästi tarvitsemaa näkyvyyttä.