Puhuttaessa Euroopan Unionista sen taloudellinen ulottuvuus käy yleensä yli muiden. Syntyy mielikuva poliittisesta järjestelmästä, missä kansalaisryhmien ihmisoikeuksia mitataan viime kädessä niiden poliittisen painoarvon mukaan. Mikäli tämä yksinkertaistus todella pitäisi paikkansa, homomiesten tulevaisuus Euroopan Unionin kansalaisina näyttäisi hyvin ruusuiselta.

Kaikkialla, mihin on syntynyt erillinen homoseksuaalien alakulttuuri, liikkuu suurempia tai pienempiä rahamääriä, ns. vaaleanpunaista rahaa. Joidenkin tutkimusten mukaan homomiehet ovat keskimäärin varakkaampia kuin heteromiehet. Kun yhteiskunta tarjoaa homomiehille mahdollisuuden vapaasti toteuttaa omia mieltymyksiään arkielämässään, heidän asemansa kuluttajina saa lisää painoa. Homomiesten tapaamispaikat, matkat, kirjat, elokuvat, erityistarvikkeet ja pornografia ynnäytyvät liikevaihdoksi, josta yhä useammat yrittäjät haluavat päästä osallisiksi.

Tavaroiden vapaata liikkumista on saatettu rajoittaa varsinkin homoeroottisen materiaalin ollessa kyseessä. Ison-Britannian lähihistoriasta tunnetaan lukuisia tullitakavarikkoja, jotka ovat kohdistuneet Yhdysvalloista tuotuihin homo- ja lesbokirjoihin. Samaan aikaan samat kirjat ovat olleet myynnissä homo- ja naiskirjakaupoissa halki Pohjois-Euroopan. ETA:n puitteissa ainakaan sellaisen aineiston saatavuutta ei sopimukseen osallisessa maassa voida moraalin varjelemiseen vedoten rajoittaa, joka on peräisin toisesta ETA-maasta, mikäli samantyyppisiä kotimaisia tuotteita on vapaasti saatavilla.

Toisaalta homomiehet ja lesbot käyttävät rahaa samoihin tavaroihin ja hyödykkeisiin kuin muutkin. He ostavat asuntoja, käyttävät samoja kulttuuripalveluja ja syövät samaa ruokaa. Taloudellinen syrjintä ilmenee eriarvoisena kohteluna, mm. kun samaa sukupuolta oleva ja heteropari asetetaan eri asemaan asunnon hankinnassa, tai kun ravintoloitsija ei huoli liikkeeseensä ilmeisiä homo- ja lesboasiakkaita. Joissakin Euroopan maissa on jo säädetty erillisiä lakeja, joilla estetään hyödykkeiden ja palveluiden saamisessa sukupuolisen suuntauksen nojalla tapahtuvaa syrjintää.

Ihmisoikeuksia ei kuitenkaan pidä mitata rahassa. Riippumatta homojen ja lesbojen asemasta kuluttajina heillä on luovuttamaton ihmisarvo ja oikeus elää elämäänsä omien valintojensa mukaan, miten ne sitten suhteutetaankin kansantalouden, ETA:n ja perhelainsäädännön vaihteleviin mittoihin.