Jo se tosiseikka, että homomiesten osuus eri Euroopan maiden HIV- positiivisesta väestöstä ja AIDSiin sairastuneista vaihtelee varsin rajusti, kertoo tämän sairauden sidoksista maantieteeseen ja kulttuuriin. On joka tapauksessa selvää, että AIDSin ilmestyminen Euroopan kartalle pakotti monessa maassa viranomaiset hakeutumaan yhteistyöhön homoseksuaalien kansalaisoikeusjärjestöjen kanssa valistustyön tekemiseksi ja taudin leviämisen pysäyttämiseksi. Maissa, joissa näin ei ole tapahtunut ja joissa viranomaiset ovat toimineet itsekseen tietämättöminä homomiesten elämäntavasta ja arkipäivästä, viruksen leviämistä homoyhteisössä on ollut varmasti vaikeampaa hidastaa kuin muualla.

Euroopan Parlamentti on useaan kertaan todennut AIDSin leviämisen vastaisissa ohjelmissaan, ettei ketään saa syrjiä sukupuolisen suuntautumisensa perusteella. Tämä koskee luonnollisesti myös vapaata liikkumista. Kaikkia kansanterveyden suojelun nimissä HIV-positiivisten henkilöiden liikkumiselle asetettuja rajoituksia voidaan niin ollen pitää Euroopan Unionin asiakirjoissa määriteltyjen perusoikeuksien vastaisina.