Yhä useammat viranomaiset hyväksyvät yksilön oikeuden harjoittaa sellaisia tekoja, joista ei ole haittaa muille. Homomies ja lesbo, joka keskittää kiinnostuksensa vain oman maan kansalaisiin, välttyy onnekseen tutustumasta yksityisen ja yleisen edun rajanvetoon sen kylmimmässä muodossa, viranomaisten saadessa päättää oman harkintansa mukaan, onko rakastetulla oikeus jäädä maahan vai ei.

Vain harvan Euroopan maan viranomaiset huomioivat samaa sukupuolta olevien henkilöiden välisen suhteen oleskelulupia myöntäessään ja pidentäessään. Parhaiten asiat ovat Tanskassa ja Ruotsissa, missä oleskelulupa myönnetään lain nojalla myös homoseksuaalille kumppanille. Hollannissa oleskelulupa riippuu täysin siitä, että suhteen hollantilainen osapuoli kykenee huolehtimaan kumppanistaan. Norjassa oleskelulupia on myönnetty tapauskohtaisesti.

Jokaisessa maassa on oma käytäntönsä, yleensä niin, että viranomaisilla on harkintavalta oleskelulupaa myönnettäessä. Suomessa tehtiin ensimmäinen myönteinen päätös 1993, kun Korkein hallinto-oikeus myönsi venäläiselle homomiehelle oleskeluluvan, mainiten perusteluina mm. "avioliitonomaisen suhteen samaa sukupuolta olevaan Suomen kansalaiseen sekä heidän oikeutensa nauttia yksityiselämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta."

Kesällä 1994 ukrainalainen homopari sai oleskelu- ja työluvan Suomessa humanitäärisistä syistä. Suomi kuulunee siis nykyään niihin maihin, jotka voivat tapauskohtaisesti viranomaisten harkinnan mukaan hyväksyä homoseksuaalit pakolaiset.

Vuoden kansainvälisen 1951 pakolaissopimuksen muotoilussa pakolaisiksi voidaan hyväksyä "muuhun sosiaaliseen ryhmään" kuuluvat henkilöt, eli käytännössä kaikki, joita vainotaan johonkin sosiaaliseen ryhmään lukeutumisen takia. On selvää, että tämä koskee myös homoja ja lesboja, jotka voivat kotimaassaan joutua vainon kohteeksi sukupuolisen suuntautumisensa vuoksi.

Käytännössä tilanne on ollut melko karu. Euroopassa on ollut erittäin vaikea päästä 'seksuaalipoliittiseksi pakolaiseksi'. Tanskassa laki mainitsee erikseen sukupuolisen suuntautumisen, mutta muualla turvapaikan hakija joutuvat luottamaan viranomaisten harkintaan. Turvapaikkoja on myönnetty tapauskohtaisesti mm. Hollannissa, Norjassa, Ruotsissa, Saksassa ja Itävallassa. Näissäkin maissa turvapaikan hakijoita on vuosien varrella ollut huomattavasti enemmän kuin myönnettyjä turvapaikkoja. Vapaamielisenä pidetty Hollanti antoi ensimmäiselle homomiehelle turvapaikan niin myöhään kuin 1992. Käytännössä kaikki homoseksuaalisuuden perusteella turvapaikkaa hakeneet ovat olleet homomiehiä.

Joissakin Euroopan maissa homoseksuaalisiin suhteisiin perustuvat oleskelulupa- ja homoseksuaalisuuteen perustuvat turvapaikkahakemukset hylätään automaattisesti. Näin tapahtuu etenkin Isossa-Britanniassa.

Euroopan Unionin piirissä nämä vaihtelevat käytännöt saattavat tuottaa ongelmia. EU:n kansalaisuus edellyttää jonkin jäsenmaan kansalaisuutta. Mikäli muualta tullut homo tai lesbo saa oleskeluluvan tai turvapaikan jostain EU-maasta, se on sidottu kyseiseen maahan, eikä oikeuta vapaaseen liikkumiseen EU:n alueella yksin tai EU-kansalaisuuden omaavan kumppanin mukana.