Joulukuussa 1990 lontoolainen oikeusistuin tuomitsi 15 miestä eri pituisiin ehdottomiin ja ehdollisiin vankeusrangaistuksiin ja sakkoihin. Tuomioiden pohjana olivat syytteet "haureellisista, moraalittomista ja luonnottomista päällekarkauksista" sekä "avunanto ja kehottaminen itseensä kohdistuvaan päällekarkaukseen". Tapaukseen liittyvien poliisitutkimusten ja oikeudenkäynnin kulut olivat tuomioita luettaessa nousseet noin kahteen miljoonaan puntaan.

Kyseessä oli joukko homomiehiä, jotka olivat yksityistiloissa harjoittaneet turvallista s/m-seksiä kaikkien läsnäolevien halusta ja suostumuksesta. Joukkoon lukeutui mm. kansainvälisen oikeuden asiantuntija ja ohjusinsinööri.

Tuomari kiisti, että kyseessä olisi ollut erityisesti homomiehiin kohdistuva poikkeuksellinen viranomaismielivalta. Vetoomusoikeudenkäynnissä asian tämä puoli sai lisävalaistusta, kun käsittelyssä todettiin, ettei molempien osapuolien suostumus s/m-seksiin ole oikeuden mielestä riittävä puolustus, riippumatta siitä ovatko aktiin osallistuvat homo- vai heteroseksuaaleja. Kun tuomioita lievennettiin 1992, oikeus totesi, etteivät tuomitut olleet täysin perillä tekojensa vakavuudesta, mutta että vastaisuudessa pykäliä sovellettaisiin ankarammin.

Tämän ns. Spanner-tapauksen käsittely on kesken. Tuomitut homomiehet aikovat valittaa Euroopan ihmisoikeustoimikunnalle yksityisyyteensä kohdistuneista loukkauksista. Asian periaatteellinen puoli herättää vakavia kysymyksiä, vaikka kyseessä onkin brittiläinen, eurooppalaisittain asenteiltaan erittäin vanhakantainen oikeuskäytäntö. Missään muussa EU-maassa lakeja ei tiettävästi ole sovellettu näin, ja mm. Saksassa se lienee ennakkotapausten perusteella mahdotontakin. Kuitenkin se seikka, että varsinkin monien Itä-Euroopan maiden rikoslaeissa tehdään varauksia pakottamisen suhteen, jättää viranomaisten tulkinnoille huolestuttavan epämääräisen liikkuma-alan.

Sadomasokismista, nahasta ja muista fetisseistä kiinnostuneiden, valtaosin homomiesten muodostamien kerhojen ja yhdistysten eurooppalainen yhteistyöjärjestö, ECMC, on luonteeltaan epäpoliittinen, joten tukitoimet Spanner- ja muiden vastaavanlaisten syrjintätapausten tiimoilta lankeavat mm. ILGA:n osalle.