Kirjan liitteenä oleva luettelo suojaikärajoista kertoo vaihtelevasta suhtautumisesta homomiehiin ja lesboihin. Yhä useammassa maassa suojaikärajat asettavat hetero- ja homoseksuaaliset suhteet tasaveroiseen asemaan. Ikärajat ovat keskimäärin alentuneet, tosin esimerkiksi Saksa korotti 1994 heteroseksuaalisten (ja teknisesti katsoen myös lesbosuhteiden) ikärajaa 14 vuodesta 16 vuoteen.

Lainsäätäjät ovat yleensä pyrkineet suojelemaan nuorukaisia homoseksuaaliselta viettelykseltä, sillä miesten välisissä seksuaalisuhteissa ikärajat ovat olleet aina vähintään korkeammat kuin muuten. Vain harva maa on soveltanut myös lesbosuhteisiin korotettuja ikärajoja. Niinpä kaikissa Euroopan Unionin jäsenmaissa lesbot ovat tällä hetkellä suojaikärajojen suhteen samassa asemassa kuin heteronaiset. Suomessa voimassa oleva 18 vuoden ikäraja lesbosuhteille on eurooppalaisittain huiman korkea.

Korotettuja suojaikärajoja on totuttu pitämään historiallisina jäänteinä, joita ei juuri sovelleta käytännössä. Tämä ei välttämättä pidä paikkaansa. Saksassa ja Isossa-Britanniassa on annettu runsaasti tuomioita korotettuja ikärajoja koskevien pykälien perusteella vielä 1980-luvun lopulla, eli jokin vuosi ennen ikärajojen alentamista. Suomessa viimeisin RL 20:5.2 mukaan annettu tuomio on vuodelta 1990.

Syrjivien ikärajojen olemassaolo viestii, että kyseisen maan lainsäätäjät pitävät homoseksuaalisuutta epätoivottavana seksuaalisuuden ilmentymismuotona, jonka kanssa kasvava nuori ei saisi joutua tekemisiin. Vanhentuneiksi osoitettujen epätieteellisten luulojen mukaan normaali nuori voitaisiin 'vietellä' homoseksuaaliseen elämäntapaan. Uskomuksen taustalla lienee uskonnollisperäisiä mielikuvia syntiinlankeemuksesta.

Nuoren homon tai lesbon kannalta oman seksuaalisuuden toteuttamista rajoittava ikäraja on epäoikeudenmukainen ja ahdistava. Mahdolliset myönteisen tiedon saamista koskevat rajoitukset pahentavat tilannetta ennestään kohdistuessaan usein koulujen käytettävissä olevaan oppimateriaaliin.

Euroopan Parlamentti on kannanotoissaan asettunut tukemaan maakohtaisesti yhtenäisiä suojaikärajoja. Niiden taso vaihtelee nykyisin voimakkaasti. Espanjassa suojaikärajana on 12 vuotta, ja monessa muussa maassa alle 15-vuotiaskin saa olla sukupuolisuhteessa tietyin ehdoin. Korkeimmillaan ikärajat ovat miesten välisissä suhteissa paikoitellen jopa 21 vuotta, jolloin ei enää voida puhua 'nuorista'.

On selvää, että oikeus toteuttaa seksuaalisuuttaan ja vapaasti valita sen ilmentymismuoto ilman painostusta kuuluu myös nuorille. Suomeen kaavailtu yleinen 15 vuoden suojaikäraja poistaisi lainsäädännöstämme erään selvän epäkohdan.