Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin homo- ja lesbojärjestöt käynnistivät 1980-luvun alussa oman pohjoismaisen yhteistyökanavansa, NHR:n, jonka tarkoituksena oli painostaa Pohjoismaiden neuvostoa yhteispohjoismaisiin toimiin homoseksuaalien aseman parantamiseksi. Siinä suhteessa ne ovatkin saavuttaneet joitakin tuloksia.

Pohjoismaiden neuvosto on lähinnä pohjoismaisten hallitusten ja kansanedustuslaitosten neuvotteluelin, joka käsittelee hallinnollisia, taloudellisia ja sosiaalisia kysymyksiä. Sillä ei ole omaa i hmisoikeusasiakirjaa eikä erillisiä elimiä sen piirissä tehtyjen päätösten läpiviemisen valvontaa varten.

Vuonna 1983 neuvostolle tehtiin jäsenaloite, jonka pohjana oli suomalaisten homoaktivistien, mm. Ulf Månssonin ja Olli Stålströmin tutkimus homoseksuaalien yhteiskunnallisesta asemasta eri pohjoismaissa. Aloitteen allekirjoittajiin kuului mm. Gro Harlem Brundtland. Esitys hyväksyttiin Pohjoismaiden neuvoston istunnossa maaliskuussa 1984 äänin 61-7. Siinä Pohjoismaiden ministerineuvostolle suositellaan, että pohjoismaissa suoritettaisiin homoseksuaalien asemaa koskevaa tutkimus- ja valistustyötä. Lisäksi tutkittaisiin mahdollisuudet kumota homoseksuaaleja syrjivät lait jäsenmaiden lainsäädännöstä ja edistää homoseksuaalien tasavertaisuutta lain edessä. Neuvosto totesi, että pohjoismaiden hallitusten tulisi toimia yhteistyössä YK:ssa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä homojen ja lesbojen syrjinnän estämiseksi.

Suomen viranomaisiin Pohjoismaiden neuvoston suositukset eivät tehneet vaikutusta. Tuolloin istunut oikeusministeri Matti Louekoski totesi asian olevan "varteenotettava toimintaohje" mutta että "Suomessa vallitsevat asenteet ja poliittinen ilmasto seksuaaliasioiden ympärillä kuitenkin jonkin verran poikkeavat muiden Pohjoismaiden asenteista."

On totta, että Suomessa ollaan parin vuosikymmenen verran jäljessä Ruotsin, Tanskan ja Norjan seksuaalipoliittisesta kehityksestä. Pohjoismaisen neuvoston suositukset on Suomessa ollut helppo torjua poliittisen tahdon ja pakotteiden puuttuessa.

Vuonna 1990 Pohjoismaiden neuvosto päätti suositella yhteispohjoismaisen tutkimuksen käynnistämistä homojen ja lesbojen sosiaalisesta asemasta pohjoismaissa. Asian oli valmistellut PN:n sosiaali- ja ympäristövaliokunta. Kartoitukseen haluttiin sisällyttää homojen ja lesbojen asemaa mm. työelämässä, asumisessa ja kulttuurielämässä. Tutkimus jäi kuitenkin peruskartoitusvaiheeseen määrärahojen puutteessa, samoin kuin myöhemmin esitetty ajatus yhteispohjoismaisesta homo- ja lesbotutkimusverkostosta.

Pohjoismaisen yhteistyön vaikutusta suomalaisiin asenteisiin ja lainsäädäntöön ei kannata vähätellä, vaikka sen satoa onkin Suomessa korjattu valikoiden. Euroopan yhdentyessä Pohjoismaiden neuvosto voisi edelleen toimia kanavana, jonka avulla pohjoismaat voisivat sopia ajamistaan yhteisistä sosiaalisista tavoitteista, niin myös yhteisistä ehdotuksista homoseksuaalien aseman kohentamiseksi muuallakin Euroopassa.