Viro sai vaikutteita keskieurooppalaisesta homokulttuurista jo Venäjän vallan aikana, ennen ensimmäistä itsenäisyyden jaksoaan. Magnus Hirschfeldin ja muiden seksologien vapaamieliset ajatuksia tunnettiin virolaisen älymystön keskuudessa. Viron tasavallan rikoslaissa homoseksuaaliset teot täysi-ikäisten kesken olivat sallittuja samaan aikaan kun Suomi ja Ruotsi olivat vielä kriminalisoinnin kannalla. Sallivuus ei kuitenkaan synnyttänyt pieneen maatalousvaltaiseen maahan näkyvää homoyhteisöä.

Kun Viro muutettiin neuvostotasavallaksi 1940, Neuvostoliiton rikoslaki, mukaan luettuna vuonna 1934 voimaan tullut, miesten väliset homosuhteet kieltänyt pykälä, korvasi Viron oman rikoslain. Miestenväliset suhteet kriminalisoinut pykälä 118 pysyi voimassa itsenäisyyteen asti ja kumottiin vasta 1992. Anaaliyhdynnästä sai sen nojalla enintään kaksi vuotta vankeutta tai enemmänkin, mikäli tekoon katsottiin liittyneen raskauttavia asianhaaroja.

Rikostilastoista ilmenee, että lyhyen 1960-luvulle sijoittuneen suvaitsevamman kauden jälkeen homoseksuaalisuudesta rangaistiin melko herkästi 1960-luvun lopulta 1980-luvun puolelle. Erilaisuudesta ja toisinajattelusta joutui vaikeuksiin.

Neuvostovallan aikana Viron sosiaaliset rakenteet muuttuivat voimakkaasti. Kaupunkeihin syntyi juureton naisvaltainen uusproletariaatti. Onkin ehkä historiallisesti ymmärrettävää että Viroon syntyi yllättävän näkyvä lesboliike. Eesti Lesbiliit perustettiin 1990, Eesti Gayliit vasta 1992. Molempien järjestöjen työsarkaan kuuluu tiedottaminen, puhelinpäivystys, sosiaalisten ym. tapaamisten järjestäminen ja päättäjiin vaikuttaminen. Varsinkin Lesbiliitin suhteet Suomeen ovat läheiset.