Suomella ja Ruotsilla on kappale yhteistä lakihistoriaa. Vuoden 1734 rikoslaissa mainittiin vain eläimeen sekaantuminen, ei erikseen homoseksuaalisia tekoja.

Euroopan protestanttisissa maissa säädettiin 1800-luvun loppu- puolella homoseksuaalisuuden kriminalisoivia lakeja, Ruotsissa vuonna 1864. Sekä miesten että naisten väliset homoseksuaaliset teot oli kielletty, vaikkakin käytännössä lakia sovellettiin vain miehiin. Vuosina 1921-1944 Ruotsissa asetettiin sen perusteella syytteeseen 935 miestä ja yksi nainen, joista 143 julistettiin syyntakeettomiksi 'mielisairaina'.

Saksan näkyvä homoliike ja homoseksuaalisuuden salliminen Tanskassa 1930 muokkasivat asenteita Ruotsissakin. Vuonna 1933 tehty ensimmäinen valtiopäiväaloite lain muuttamiseksi torjuttiin lainvalmistelukomiteassa, joka katsoi, että mahdolliset muutokset tehtäisiin vasta vähitellen osana rikoslain kokonaisuudistusta. Komitea antoi kuitenkin lausunnon, jonka mukaan kasvavaa nuorisoa tuli varjella 'sopimattomilta vaikutteilta'. Lääkintöhallituksen edustajat puolestaan esittivät, että alle 20-vuotiaaseen henkilöön sekaantuja tulisi sijoittaa mielisairaalaan.

Kun lakia vihdoin muutettiin 1944, asiaa oli edeltänyt vuosia kestänyt kiistely homoseksuaalisten tekojen yhteiskunnalle edustamasta uhasta. Pelkoja lietsoi osaltaan pitkään istunut oikeusministeri Westman, joka oli itse homoseksuaali. Lainmuutosesitys saatiin luovutetuksi valtiopäiville vasta ministerin vaihduttua.

Ennen Ruotsin valtakunnallisen homoseksuaalien oikeuksia ajavan järjestön, RFSL:n perustamista 1950 yksi ainoa julkihomo, metallityöläinen Erik Thorsell, oli kampanjoinut luennoin ja lehtikirjoituksin homoseksuaalien oikeuksien puolesta. Uudella homojärjestöllä oli valtava työsarka. Koko 1950-luvun ajan ruotsalainen lehdistö ja viranomaiset kävivät kampanjaa 'homoliigoja' ja 'homoseksuaalien salaliittoja' vastaan. Kirjailija Vilhelm Moberg vaati kaikkien homomiesten eristämistä Gotlannin saarelle. Ajan ilmapiiri oli ankea ja tapaamispaikat vähissä.

Vuonna 1951 valtiopäiville esitettiin homoseksuaalisten tekojen suojaikärajan nostamista 18 vuodesta 21 vuoteen. Hanke törmäsi RFSL:n käynnistämään kampanjaan. Näkyvämpiä muutoksia alkoi syntyä vasta 1960-luvulla seksuaalipoliittisen ilmapiirin vapautuessa. RFSL alkoi jo 1968 levittää kouluihin asiallista tietoa homoseksuaalisuudesta. 1970-luvun alusta lähtien homoseksuaalien järjestötoiminta muuttui julkisemmaksi. Samalla vuosikymmenellä käynnistynyt homoseksuaalien vapautusviikko oli mallina myös suomalaiselle ulostulolle ja näkyvyydelle.

Ruotsi yhtenäisti suojaikärajansa 1978. Vuonna 1979 siitä tuli ensimmäinen maa maailmassa, joka poisti virallisesta sairausluokituksestaan kohdan 302. Muutosta vauhditti elokuussa 1979 järjestettyjen homovapautuspäivien aikana tapahtunut Ruotsin sosiaalihallituksen rakennuksen valtaus.

Samaa sukupuolta olevien henkilöiden parisuhde rekisteröitiin Ruotsissa 1994, myöhemmin kuin Tanskassa ja Norjassa, vaikka asia olikin ollut pisimpään esillä juuri Ruotsissa. Valtiopäivät olivat omaksuneet 1973 ponnen, jossa homoseksuaaliset parisuhteet todettiin "yhteiskunnan kannalta täysin hyväksyttäväksi yhdessäelämisen muodoksi." Vuosina 1978ž86 työskennellyt komitea selvitti homoseksuaaleihin kohdistuvan syrjinnän poistamista. Se katsoi, että kaikkinainen syrjivä erityiskohtelu tulisi poistaa laista, mutta että oikeus avioliittoon tulisi säilyttää vain heteroseksuaaleille kuuluvana.

Komitean työn tulokset näkyivät kahdessa 1987 hyväksytyssä laissa. Syrjintäsuojaa koskeva laki kieltää syrjinnän homoseksuaalisen suuntautuneisuuden perusteella julkisella ja yksityisellä sektorilla. Syrjintäsuoja koskee lähinnä tavaroiden ja palveluiden saatavuutta sekä erityisesti viranomaisten toimia. Laki homoseksuaalien henkilöiden yhdessäasumisesta (1988) rinnastaa samaa sukupuolta olevien henkilöiden suhteet heteroavoliitossa (sambo) eläviin koskien perimystä, omaisuutta ja verotusta.

Ruotsissa olisi luultavasti jätetty homo- ja lesbosuhteiden virallistaminen avoliitonomaisuuden tasolle ilman Tanskan ja Norjan esimerkkiä. Laki parisuhteen rekisteröinnistä hyväksyttiin 6. kesäkuuta 1994 äänin 171ž141 (1 tyhjä, 32 poissa). Se astuu voimaan vuoden 1995 alussa ja muistuttaa monin tavoin naapurimaiden vastaavia lakeja. Rekisteröidyillä pareilla on muut avioparien oikeudet paitsi adoptio-oikeutta ja oikeutta sellaisiin etuihin, jotka ovat sukupuolisidonnaisia. Rekisteröidyillä lesbopareilla ei ole lain erikseen heteropareille varaamaa oikeutta keinohedelmöitykseen.

Kansalaisten edut ja oikeudet materialisoituvat hyvinkin yksityiskohtaisesti Ruotsin sosiaaliturvakeskeisessä yhteiskuntaihanteessa. Asenneilmastolla on kuitenkin tukahduttava puolensa. Perinteinen käsitys homoseksuaalisuudesta vikana, jota potevia tulee holhota ja varjella, elää Ruotsissa syvällä. Viranomaisten itselleen varaama oikeus HIV-positiivisten henkilöiden pakkoeristämiseen sekä homomiesten vaarallisiksi katsottujen tapaamispaikkojen (saunat ym.) pakkosulkeminen 1987 ilmentävät näitä asenteita.