Kun Puola maailmansodan päätyttyä itsenäistyi, sen osissa noudatettiin 1918 neljää eri rikoslakia. Ne kaikki kielsivät miesten ja kaksi neljästä myös naisten väliset homoseksuaaliset teot. Yhtenäisen rikoslain säätäminen kesti pitkään. Koska Puolan lainsäädännön mallina oli pitkälti Code Napoleon, homoseksuaalisten tekojen rangaistavuuden poistettiin 1932. Lain vapaamielisyyttä korosti yhtenäinen 15 vuoden suojaikäraja niin homo- kuin heterosuhteille.

Ranskalaisen kulttuurin ja ranskankielen vaikutus on Puolassa ollut voimakasta. Ei olekaan ihme, että maan homokulttuuri muistuttaa hieman ranskalaista kirjallisine, elokuvallisine ja muine kulttuuripainotuksineen. Poliittinen järjestäytyminen ja painostustoiminta on ollut vähäisempää.

Puolassa vallitsee sama kaksijakoisuus kuin monissa Euroopan voimakkaasti katolisissa maissa. Laki on ollut salliva, mutta kirkko tuomitsee homoseksuaalisuuden. Katolisuuden voimakkaimmin taantumukselliset ilmenemismuodot hyväksytään Puolassa herkemmin kuin ehkä missään muualla. Homoseksuaalisuutta pidetään syntinä, ja monet homoseksuaalitkin pitävät itseään synnintekijöinä.

Tapaamispaikkoja on perinteisesti ollut hyvin vähän. Homot ja lesbot ovat tavanneet toisiaan lähinnä yhteisen tuttavapiirin kodeissa. Asuntotilanteen ankeuden seurauksena homoparien on ollut vaikea muuttaa yhteen. Samaan pieneen asuntoon tungettuina on saattanut asua homopari toisen osapuolen vanhempien ja naimisissa olevan sisaruksen ja tämän puolison kanssa. Homomiehillä on ollut perinteiset ulkotapaamispaikkansa (puistot, julkiset käymälät), naisilla ei niitäkään.

Kommunistisen puolueen valtakaudella homoseksuaalisuutta suvaittiin, mutta järjestäytyminen torjuttiin. Poliisi valvoi homoseksuaalien kokoontumista ja erityisesti järjestelmällisiä kontakteja Itävaltaan ja länsimaihin. Itävaltalainen HOSI Wien teki pitkään valistustyötä Puolassa postittamalla uutiskirjettään puolalaisille aktivisteille. Monet näistä pelästyivät jouduttuaan poliisikuulusteluihin ja katkaisivat ulkomaanyhteytensä. Toisaalta on viitteitä siitäkin, että 1980-luvulla homoseksuaalien järjestäytymistä oltiin valmiita jossain määrin suvaitsemaan, koska se tarjosi erään vastapainon dogmaattisten katolisten perhearvojen leviämiselle Puolassa.

Homojärjestöjen avoin toiminta sallittiin Puolassa 1990. Maahan on syntymässä järjestöjen ja julkaisujen verkosto. Toiminta konkreettisten päämäärien muotoilemiseksi ja toteuttamiseksi kestää varmasti vielä pitkään maassa, jossa vanhoilliset kristilliset asenteet vaikuttavat voimakkaina.