Natsivallan aikana Itävallassa tuli voimaan homoseksuaalisuuden täydellinen kielto, joka koski sekä homomiehiä että lesboja. Homoseksuaalisia tekoja koskeva kielto kumottiin samana vuonna kuin Suomessa, 1971. Yhä edelleen jäi voimaan kolme rikoslain homoseksuaalien oikeuksia rajoittavaa pykälää.

Itävallan rikoslain pykälä 220 kieltää homoseksuaalisten tekojen julkisen puolustamisen, edistämisen ja niihin kehottamisen, ja tuo mieleen Suomen rikoslain kehotuskieltopykälän. Homoseksuaalisten tekojen kuvailua voidaan pykälän nojalla kohdella pornografisena aineistona, mikä on estänyt mm. havainnollisen turvaseksimateriaalin levittämistä.

Rikoslain pykälässä 221 mennään vieläkin pidemmälle. Se kieltää sellaisten järjestöjen muodostamisen, jotka tukevat 'homoseksuaalista haureutta' ja aiheuttavat julkista pahennusta. Tällaiseen järjestöön kuuluminen on sekin kiellettyä. Rangaistus pykälien 220 ja 221 rikkomisesta on enintään kuusi kuukautta vankeutta.

Pykälä 209 asettaa homomiesten suojaikärajaksi 18 ja muiden (myös lesbosuhteiden) ikärajaksi 14 vuotta. Sitä vastaan nostettu valitus pykälän perustuslain vastaisuudesta hylättiin Itävallan perustuslakituomioistuimessa 1988.

Homoseksuaalien järjestö- ja julkaisutoiminta on siis periaatteessa lainvastaista. Käytännössä molemmat sallitaan, mutta viranomaiset voivat milloin tahansa halutessaan käyttää rikoslain sallimia rajoituksia ja rangaistuksia. Joitakin syytteitä onkin nostettu pykälän 220 nojalla, mutta yleensä ne on hylätty.

Näin ei käynyt 1990, kun HOSI Wien -järjestön julkaisusta vastaavat aktivistit tuomittiin kehotuskiellon rikkomisesta. Syyte nostettiin siksi, että järjestön nuorten ryhmä oli 1988 toimittanut lehtiä kouluihin. Katolisessa perheliitossa pahennusta herättäneissä lehdissä oli mm. kerrottu tunnetuista homoseksuaaleista Itävallan historiassa: "Tiesittekö, että Beethoven ei rakastanut ainoastaan musiikkia, vaan myös veljenpoikaansa Karlia?" Oikeus ei tuominnut HOSI:n puheenjohtajalle vankeutta vaan ainoastaan takavarikoi lehdet, mikä on ristiriidassa sananvapauden periaatteen kanssa.

Itävallan rikoslain uudistus on ollut vireillä pitkään, ja sen muutos on antanut odotuttaa itseään yhtä kauan kuin Suomenkin. Maan oikeusministeriö jätti 1992 arvioitavaksi lakiluonnoksen, jossa pykäliä 220 ja 221 esitettiin poistettaviksi mutta 209 jäisi edelleen voimaan. Jää nähtäväksi, millainen vaikutus Euroopan Parlamentin suosituksilla on EU:n jäsenyyden valinneen Itävallan lainsäätäjiin.