Katolisen kirkon ja Vatikaanin vanhoillisten seksuaalipoliittisten kannanottojen vaikutus on kaikista Euroopan maista voimakkaimmillaan Italiassa. Homoseksuaalisten tekojen perinteinen, kirkon edellyttämä rangaistavuus poistui jo 1792 monien Italian osien lainsäädännöstä, ja yhdistetyssä Italiassa koko maasta 1889. Silti homoseksuaalisia tekoja on rankaistu jopa vankeudella yleistä säädyllisyyttä koskevien pykälien nojalla. Näitä pykäliä loukkaavaksi käytökseksi voidaan etenkin vanhoillisessa Etelä-Italiassa katsoa suuteleminen julkisella paikalla, mikäli suutelijat ovat samaa sukupuolta.

Euroopan Parlamentin 1994 antamat suositukset homoseksuaalien tasaveroisesta kohtelusta ovat Italiassa törmänneet kirkon jyrkän kielteisiin kannanottoihin. Vatikaani vastustaa kaikkien sellaisten yhteiselämän muotojen tunnustamista, jotka rikkovat avioliiton sakramentin sellaisena kuin kirkko opettaa. Kun heteroseksuaaliset avoliitot ja avioero ovat kirkon näkemyksen mukaan syntiä, ei homopareilla luonnollisesti ole toivoakaan paavillisesta hyväksynnästä.

Näihin näkemyksiin yhtyy italialaisista poliittisista puolueista mm. kristillisdemokraattinen puolue. Erityisen voimakkaan tuomitsevia näkemyksiä esitetään uusfasistien piirissä. Monet viimeksimainitun puolueen edustajat ovat viime aikoina herättäneet kohua rajuilla homovastaisilla kannanotoillaan. Lombardialainen Francesco Tofoni vastustaa mm. homoseksuaalien järjestötoimintaa ja EU:n heidän oikeuksiaan koskevia suosituksia. Homoseksuaalinen julkikäyttäytyminen aiheuttaa hänen mukaansa sosiaalista sekasortoa. Vielä pidemmälle meni Euroopan Parlamentin vaaleissa ehdokkaana ollut uusfasisti Buscaroli, jonka mielestä: "He ÄhomotÅ viettävät hirveää elämää. Minä sulkisin heidät kaikki keskitysleireihin loppuiäkseen."

Italian laki ei anna tällä hetkellä mitään mahdollisuuksia samaa sukupuolta olevien parien suhteen rekisteröimiselle. Heitä ja muita yhdessäasuvia koskevat kuitenkin 1989 annetut ohjeet yhdessä asuvien henkilöiden kunnallisesta rekisteröinnistä yhteistaloudeksi. Samana vuonna Bolognassa sovellettiin näitä ohjeita kaupungin asuntopolitiikkaan siten että samaa sukupuolta olevia pareja voitiin kohdella samoin kuin muitakin.

Suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on Italiassa varautunutta. Perheinstituutio on voimakas. Monet homoseksuaalit menevät heteroavioliittoon ja elävät kaksoiselämää sen suojissa.

Erot vapaamielisemmän Pohjois-Italian ja vanhoillisen Etelä-Italian välillä ovat selvät. Suurin osa homoseksuaalien melko hajanaisesta järjestötoiminnasta löytyy pohjoisesta. Maan perhekeskeisyys merkitsee miehen ja naisen roolien voimakasta erillisyyttä, mistä seuraa, että lesbot toimivat Italiassa lähes täysin erillään homomiesten järjestöistä. Lesbotoiminta on suomalaisittain katsottuna erittäin teoreettista ja naisliikkeeseen suuntautunutta.