Islanti on pitkään ollut kaikista pohjoismaista selvästi takapajuisin, mitä tulee homoseksuaalien asemaan. Tämä johti 'seksuaalipoliittisten pakolaisten' aaltoon islantilaisten etsiessä vapaampaa elämäntapaa Norjasta, Tanskasta ja Ruotsista. 240 000 asukkaan saarella on ollut vaikea elää avoimesti erilaisena.

Kysymys lienee kulttuurista ja asenteista, sillä Islannin rikoslaissa ei ole mitään mainintaa homoseksuaalisista teoista ennen vuotta 1940, jolloin miesten keskeisten homoseksuaalisten tekojen suojaikärajaksi säädettiin 18 vuotta (muille 16 vuotta). Homoprostituutio on ollut Islannissa erikseen laissa kiellettyä.

Lainmuutos syrjivän ikärajan poistamiseksi oli ollut vireillä vuodesta 1985, mutta ikärajat yhtenäistettiin vasta keväällä 1992 neljääntoista vuoteen Islannin naispuolueen edustajan aloitteesta. Aloitteen saatteessa todettiin: "Ennakkoluuloilla, pelolla ja välinpitämättömyydellä ei tule olla sijaa Islannin kaltaisessa pienessä yhteisössä." Tutkimuksen mukaan 60% prosenttia islantilaisista suhtautui kielteisesti homoseksuaalien tasavertaisiin oikeuksiin.

Yhtä aikaa lainmuutoksen kanssa Islannin kansanedustuslaitos, Althing, asetti komitean selvittämään homoseksuaaleihin kohdistuvan syrjinnän poistamista. Islannin lesbo- ja homojärjestöllä (Samtökin 78) on edustus komiteassa, jonka ohjelmaan kuuluu mm. samaa sukupuolta olevien henkilöiden parisuhteiden aseman parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden selvittäminen.